Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Uskonnolliset liikkeet Myrkyssä 1860-luvulta nykypäivään

Harri Ahonen

JOHDANTO

Tämä pienimuotoinen tutkimus, tai pikemminkin selvitys 1 , tarkastelee uskonnollisten liikkeiden historiaa Karijoen kunnan Myrkyn kylässä 1700-luvun lopulta 1900-luvulle. Selvityksen painopiste on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeiden historiassa. Selvityksessä on muutamia heikkouksia; mm. lähteiden puute sekä ajankohtaisten tilastojen puuttuminen 2 . Katson aiheelliseksi selvittää myös Myrkyn kylän kuulumista aluksi Lapväärtin ja myöhemmin Karijoen seurakuntaan.3 Etelä-Pohjanmaan suurpastoraattien itsenäistymisen aloitti Lapväärtin kappeleiden itsenäistyminen. Isojoen kappeli osoitti itsenäistymishalunsa 1850-luvulla. Isojokelaisten tarkoituksena oli, että Lapväärtin seurakunnan suomenkieliset kappelit, Isojoki ja Karijoki, itsenäistyisivät muodostaen oman suomenkielisen seurakunnan. Karijokelaisia ajatus emä-seurakunnan vaihtamisesta ei houkutellut. Isojoen kappeli itsenäistyi 1855. 4 Karijokelaiset seurasivat kuitenkin 1860-luvulla Isojoen esimerkkiä. Senaatti hyväksyi Karijoen itsenäistymisanomuksen marraskuun lopulla 1862. 5 Karijoki oli ollut Lapväärtin kappeli vuodesta 1799. Myrkkyläisiltä oli jo tuolloin kysytty halukkuutta liittyä vastaperustettuun Karijoen kappeliin. Myrkkyläiset kieltäytyivät kuitenkin tarjouksesta. 6 Syynä oli ilmeisesti Lapväärtin lihava kirkonkassa.7 Karijokeen liittyminen rupesi kuitenkin uudelleen kiinnostamaan myrkkyläisiä vuonna 1817, kun Lapväärtin uuden kirkon rakentamista alettiin suunnitella. Tällä kertaa liittyminen ei ollut enää mahdollista. Seurakunnan todettiin jo pienentyneen tarpeeksi.8 Myrkkyläisistä tuli Karijoen seurakunnan jäseniä 1.5.1926, jolloin kylä liitettiin osaksi Karijoen kuntaa.9
VARHAISEMPI HERÄTYS

Länsi-Suomen Rukoilevaisuus

Rukoilevaisuuden taustana on 1700-luvun loppupuolen länsisuomalainen kansanherätys sekä Satakunnassa ja Vakka-Suomessa autonomian kauden alussa esiintynyt hurmoksellinen hyppyherätys. Nämä synnyttivät Länsi-Suomen rukoilevaisliikkeen. Hurmoksellisuuden lisäksi liikkeessä korostetaan rukousta (myös polvirukoukset) ja aktiivista parannusta. 1800-luvun puolivälissä rukoilevaisuus teki eron muihin herätysliikkeisiin, erityisesti evankelisuuteen. Sen sijaan opillista yhtäläisyyttä koettiin Itä-Suomen rukoilevaisuuden l. renqvistiläisyyden kanssa.10 Kirkon hyväksyessä uuden raamatunkäännöksen, kirkkokäsikirjan ja virsikirjan 1870-luvun lopulla, rukoilevaiset pitäytyivät vuoden 1776 Raamatussa, vuoden 1693 kirkkokäsikirjassa ja vuoden 1701 virsikirjassa. Nykyäänkin rukoilevaisista ns. ”kirjavanhoilliset” käyttävät edellämainittuja teoksia.11 Rukoilevaisuudella ei ole kannatusta Myrkyssä.12 Lapväärtissä 1830-luvun alussa esiintyneellä herätyksellä on ajateltu olevan yhteyksiä Länsi-Suomen rukoilevaisuuden synnyttäjään, hyppyherätykseen. Lähteiden puuttuessa tätä ei kuitenkaan voida todentaa. Se, että Lapväärtissä esiintynyt herätys oli hurmoksellista, ei tee siitä vielä hyppyherätystä. 13 Myöskään Lapväärtin seura-kuntakertomuksessa ei todeta mitään hyppyherätyksestä eikä myöhemmästä rukoilevaisuudesta. 14

Muu varhaisempi herätys

1760-luvulla saatiin ensimmäinen kosketus Pohjanmaan separatisteihin. Pommerin sodan jälkeen muutti Puskamarkkiin Gustav Gisselkors. Hän levitti oppiaan seurakunnassa.15 Nousiaisissa 1768 lasten keskuudessa alkunsa saanut joukko-hurmoksellinen herätys levisi vuoteen 1770 mennessä Merikarvialle. Siellä Anna Rogel aloitti hurmossaarnansa, joita kuulemaan tultiin myös Pohjanmaalta (mm. Vaasasta, Kristiinankaupungista, Lapväärtistä ja Närpiöstä).16 On mahdollista, että myös myrkkyläisiä oli kuulijoiden joukossa. Renqvistiläisyyden vaikutuksesta kertoo myrkkyläisen maan-viljelijän ja kuudennusmiehen Johan Erik Johaninpoika Niemen (1804-1849) kirje Renqvistille Sortavalaan. Kirjeessä Niemi mainitsee kappalainen Elias Laguksen. 17 Seurakunnassa oli siis renqvistiläisyyttä. Renqvistiläisyydelle l. Itä-Suomen rukoilevaisuudelle oli tyypillistä erityisesti raittiustoiminta. Renqvistin uskontulkinta oli lähellä Länsi-Suomen rukoilevaisuutta ja Savon herännäisyyttä. Herrnhutilaisuutta Lapväärtissä ei esiintynyt, joskin eniten käytetty hengellinen laulukirja oli Zions Sånger, herrnhutilaisten laulukirja. 18

MYÖHÄISEMPI HERÄTYS

Herännäisyys

Herännäisyyden juuret ovat 1800- luvun alun Pohjois-Savon ja Pohjanmaan kansanherätyksissä ja savolaisen talonpojan Paavo Ruotsalaisen toiminnassa. Herännäisyydelle on tyypillistä ikävöivä ja armoaodottava uskontulkinta. Lisäksi korostetaan vanhurskauttamista ilman tekoja. Opilliset kysymykset eivät ole herännäisyydessä tärkeitä. Herännäisyyden toiminnassa ovat keskeisiä seurat ja vuosittain järjestettävät valtakunnalliset herättäjäjuhlat. Herännäisyydellä ei ole ollut Myrkyssä kannatusta muutamia yksittäistapauksia lukuunottamatta. 19

Evankelisuus

Evankelinen liike syntyi 1800-luvun puolivälissä, kun Fredrik Gabriel Hedberg ajautui opillisiin riitoihin Savon ja Pohjanmaan herännäisjohtajien kanssa. Evankelisuus korosti herännäisyyden sijaan omistavaa uskoa ja pelastus-varmuutta. Evankelisuuden toiminnalle ovat olleet tyypillisiä evankeliumijuhlat, omat rukous-huoneet, kiertävät maallikkosaarnaajat sekä kolportööritoiminta. Opilliset kysymykset ovat olleet tärkeitä evankeliselle liikkeelle. Evankelisuudella on herätysliikkeistä eniten kannatusta Myrkyssä. 20 Karijoen seudulla evanke-inen liike sai ensimmäiset kannattajansa vuoden 1875 tienoilla.21 Jaakko Keppo toteaa kirjoittamassaan Karijoen ja sen kirkon vaiheita -kirjasessa, että evankelisen liikkeen alkuunpanijana seudulla oli kolportööri Johan Westerback (1832-1897).22 Westerback oli kotoisin Karijoelta, mutta toimi lähes kolme vuosikymmentä postin-kantajana Raahessa. Työnsä ohessa hän harjoitti Evankeliumiyhdistyksen kolportöörin tointa.23 Kolportöörinä hän liikkui myös entisellä kotiseudullaan. Myrkyssä hän vieraili Antti Valkaman luona.24 Evankeliumiyhdistyksen (nyk. SLEY) paikallisosasto Myrkkyyn perustettiin vuonna 1928 ja oma rukoushuone valmistui vuonna 1954. 25

Lestadiolaisuus

Lestadiolaisuus on evankelisuuden jälkeen merkittävin herätys-liike Myrkyssä. Lestadiolaisuus sai alkunsa Ruotsista Tornionjoki-laaksossa alkaneista herätyksistä. Liikkeen alkuunpanijana oli pappi Lars Levi Laestadius (1800- 1861). Hänen pyrkimyksenään oli synnintunnon herättäminen sekä ihmisten elintapojen raitistaminen (mm. Crapula Mundi ja Dårhushjonet). Laestadiuksen kuoleman jälkeen liike muuttui maallikko-johtoiseksi. Ongelmat liikkeen johtajuudessa ja liikkeen leviäminen laajalle alueelle johtivat vähitellen liikkeen suureen hajaantu miseen vuosisadan vaihteessa ja lopulliseen jakaantumiseen 1910- luvulla. Lestadiolaisuuden suunnista on Myrkyssä ollut kannatusta vanhoillislestadiolaisuudella ja esikoislestadiolaisuudella, mahdollisesti myös uudella herätyksellä. Esikoisuudelle on tyypillistä askeettis-rigoristinen maailmankuva. Tällä hetkellä Myrkyssä ei tiettävästi ole vanhoillisia.26 Lestadiolaisuus lienee tullut Myrkkyyn Teuvalta, Suupohjan lestadiolaisuuden (erit. esikoislest. keskuksesta.27 Vuonna 1894 kuului kuusi vuotta aikaisemmin perustettuun Teuvan Rauhanyhdistykseen mm. kahdeksan jäsentä Myrkyn kylästä (jäseniä Teuva lisäksi Kauhajoelta, Jurvasta, Karijoelta, Kristiinankaupungista sekä Lapväärtistä).28 Kun Rauhan-yhdistys päätti 1889 rakentaa rukoushuoneen, oli hankkeen rahoittajina ulkokuntalaisista vain Kauhajoen, Myrkyn ja Jurvan lestadiolaisia. 29 Tietävästi Myrkyn esikoislestadiolaiset kuuluvat yhä Teuvan vaikutuspiiriin.

Nk. Viides herätysliike

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa yleistyivät amerikkalais-tyyliset uuspietistiset ja karismaattiset evankelioimisliikkeet. Niiden pohjalta aloittivat toimintansa mm. Kansanlähetys, Suomen Raamattuopisto sekä Kansan Raamattu -seura. Nk. Viidennelle herätysliikkeelle on tyypillistä evankelioiva julistustyyli (kirkolle aikaisemmin vieras) ja opillisten kysymysten korostus (esim. voimakas naispappeuden vastustaminen). Viidennen herätysliikkeen piiriin kuuluvista liikkeistä on Kansanlähetyksellä ollut jonkin verran kannatusta Myrkyssä.30
VAPAAT SUUNNAT JA MUUT USKONNOLLISET LIIKKEET MYRKYSSÄ

 Helluntaiherätys

Helluntaiherätyksellä on ollut Myrkyssä vaikutusta toisen maa-ilmansodan jälkeen. Helluntaiherätyksen voimahahmo kylässä oli Abel Käkelä. Hän järjesti nimipäivänään suuret helluntaiseurat. 31 Nykyisin helluntailaisten telttakokouksia järjestetään Nuorisoseuranmäellä.

Vapaakirkko ja skutnabbilaisuus

1930-luvulla Myrkyssä vaikutti skutnabbilaisuus. Skutnabbilaisuus oli vapaakirkon valtauomasta eronnut ns. vapaakirkollinen vasemmisto. Liikkeen kärkimiehenä oli Akseli Skutnabb. Liike oli Etelä-Pohjanmaalla hyvin suosittu ja sitä esiintyi lähipitäjissä, mm. Teuvalla. 32

Maria Åkerblom

Maria Åkerblom (1898-1981) syntyi Snappertunassa. Hän alkoi saarnata unissaan 1916. 1920- luvulla Maria Åkerblom kiersi Pohjanmaalla ja saarnasi tulevasta maailmanlopusta. Näillä matkoillaan hän vieraili myös Myrkyssä.33 Hän keräsi Pohjanmaalta ympärilleen kannattajajoukon, joka asettui hänen kanssaan asumaan villa Toivolaan, Helsingin Meilahteen. Åkerblom sai kahdeksan vuoden vankeustuomion hurmos-liikkeeseen liittyneiden rikosten vuoksi. Åkerblom oli oman aikansa julkimo, jonka edesottamuksilla lehdistö herkutteli.34 Hänestä oli tehty myös oma laulu: ”Maria Åkerblom, se vasta oli veikeä mummi, kun se Kokkolan putkasta loikki, niin Hämehessä tie meni poikki”35
LYHENTEITÄ

Diss. Akateeminen väitöskirja

HYTTK Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjasto

SKHST Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia

SKHSV Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja

SLEY Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Painamaton lähde

Kirkkoherra Olavi Palovaaran haastattelu 18.6.1998. Tekijän hallussa (Helsinki).

Painettu lähde

Akiander, Matth. 1857-1863 Historiska Upplysningar om Religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider I-VII. Helsingfors

Kirjallisuus

Hackzell, Kaija ja Toppari, Kirsi.1997. Töölöntullin molemmin puolin. Helsingin vanhoja kortteleita 5. Sulkava.
Hautaniemi, Aune. 1986. Myrkyn kyläkirja. Kurikka.
Heino, Harri . 1976. Hyppyherätys- Länsi-Suomen rukoilevaisuuden synnyttäjä. SKHST 99. Diss. Helsinki. Loimaa.
Huotari, Voitto. 1981. Kirkkomme herätysliikkeet tänään. Pieksämäki.
Järvinen, Lauri. 1997. Kyläkuvia Myrkystä. Ylivieska.
Keppo, Jaakko. 1962. Karijoen ja sen kirkon vaiheita. Kristiinankaupunki.
Koskenniemi, Lauri. 1964 . Sanan-saattajia. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys kolportööritoimensa valossa 1873- 1900. Helsinki. Pieksämäki.
1967. Suomen evankelinen liike 1870-1895. Helsinki. Turku.
Peura, Leena. 1977. Teuva, kahden herätysliikkeen seurakunta 1872-1957. Suomen ja Skadinavian kirkkohistorian pro gradu-tutkielma. HYTTK.
Raittila, Pekka. 1984. Esikoislestadiolaisuus Suomessa. -SKHSV 74 (1984). Helsinki. Loimaa.
Seppo, Juha. 1987. Seurakuntaelämä ja uskonnolliset liikkeet Etelä- Pohjanmaalla 1809-1917. -Etelä- Pohjanmaan historia VI. Vaasa.
Talonen, Jouko. 1993. Esikoislestadiolaisuus ja Suomalainen yhteiskunta 1900-1944. SKHST 163. Helsinki. Jyväskylä.
Åkerblom, K. V. 1938. Lappfjärds historia. Första delen. Wasa.
1) Koska selvitys pohjautuu enimmäkseen kirjallisuuteen eikä lähteisiin (esim. arkistot, kokoelmat, haastattelut), ei mielestäni voida puhua varsinaisesta tutkimuksesta.
2) Tarkoituksenani on myöhemmin kerätä tilasto eri herätysliikkeiden kannatuksesta kylässä. Selvityksessä käytetyt tilastot ovat alueellisesti epätarkkoja ja vanhoja (1970- ja 1980-luvuilta), tosin suuntaa-antavia.
3) On hyvä tietää millaisesta ympäristöstä esim. eri herätysliikkeiden vaikutus on Myrkkyyn levinnyt.
4) Seppo 1987, 111
5) Ibid., 112-113
6) Keppo 1962, 20
7) Hautaniemi 1986, 15
8) Keppo 1962, 26
9) Hautaniemi 1986, 15
10) Huotari 1981, 48
11) Ibid. 49
12) Olavi Palovaara Suullisesti 18.6.1998; Heino 1976, kartta 3; Huotari 1981, kartta 5
13) Johan Niemen kirje Renqvistille 30.12.1845. Julk. Akiander VII, 241-242; Heino 1976, 82
14) Heino 1976, 82
15) Åkerblom 1938, 74
16) Heino 1976, 37; Åkerblom 1938, 74
17) Akiander VII, 241-242
18) Åkerblom 1938, 69
19) Olavi Palovaara suullisesti 18.6.1998;
20) Olavi Palovaara suullisesti 18.6.1998; Koskenniemi 1967, kartta 3; Huotari 1981, kartta 2; Keppo 1962, 34-35
21) Koskenniemi 1967, kartta 3
22) Keppo 1962, 34-35