Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Rautatie

RAUTATIE JA RAUTATIELÄISYYDEN VAIKUTUS

Linda Sevola

Aiheeseen liittyvää aineistoa, historiikkia, aikatauluja, olen saanut Seinäjoen aseman arkistosta ja VR:n kirjastosta Helsingistä. Muutamia myrkkyläisiä vanhuksia olen haastatellut 70-80-lukujen vaihteessa. 1800-luvun lopulla oli keisarillinen senaatti asettanut komitean tutkimaan, mitä rautateitä lähimmässä tulevaisuudessa olisi rakennettava. V. 1906 annettiin keisarillinen määräys, jolla oli rakennettava rautatie Seinäjoen asemalta Kristiinaan ja Kaskisiin Kauhajoen ja Teuvan pitäjien kautta ja että haarautumisasema olisi Teuvan pitäjän Perälän kylässä. Näin rautatie tuli kulkemaan Myrkyn, silloisen Mörtmarkin kylän kautta. Rataosan Perälä – Kristiina pengerrystyöt aloitettiin v. 1910 ja saatiin valmiiksi v. 1911. Kiskotus Perälä – Kristiina suoritettiin v. 1912 huhti-toukokuussa. Väliaikaiselle liikenteelle avattiin Perälä – Kristiina rataosa marraskuussa 1912 ja vakinaiselle liikenteelle elokuun 1. päivänä 1913.

Vuoden 1912 aikana rakennettiin asemarakennus, joka alkuun oli samanlainen kuin esim. Teuvan asema. Nimeksi tuli Mörtmark, myös venäjäksi. Asema tarvitsi myös varastorakennuksen. Ulkorakennus ja maakellari rakennettiin asemalla asuvalle perheelle. Aseman lähelle, Tiukkaan päin, rakennettiin kahden perheen rakennus, ratavartija-virkailijaa varten (nyk. Soikkeli) sekä sauna-pesutuparakennus ja kaivo. Heti alkuun asema-aluetta kaunistettiin runsain istutuksin, kaksi sembramäntyä, orapihlaja-aitaa, vaahteroita, sireenipensaita, sinikuusamaa. (V. Kuokkanen kertoi vielä 50-luvulla olleen kukka-laatikoita lipputangon lähettyvillä.) Istutukset olivat rautatien puu-tarhurin hoidossa.

RAUTATIEN RAKENTAMISEN AIKAA MYRKYSSÄ

Vuodet 1909-1913 olivat hyvin merkittävää aikaa monella tavalla Myrkyn kylälle ja sen asukkaille. 80-luvulla oli vielä joillakin vanhuksilla, Väinö Siljamäki, Hilja Järvinen, Ilmi Tasanko, muisti-kuvia näistä ajoista. Rautatieporukoita oli joka paikkakunnalla tulevan radan varrella. Myrkyssä rautatienrakentajia oli ehkä kolmisenkymmentä. Kaikki olivat eri puolilta Suomea. Moni heistä tuli hiljattain valmistuneelta Rovaniemen-Kemin rautatierakennukselta. Joukossa oli sekä perheellisiä että poikamiehiä. Joillakin oli oma hevonen mukanaan. Rautatieläiset asuivat keskikylän taloissa. Joku talo oli luovuttanut pikkutuvan perheellisen käyttöön. Poika-miehet saattoivat asua parittain jonkun talon erustuvassa. Mielellään talot ottivat heitä vuokralaisiksi, olivathan hyviä maksajia. Mikkolassa on asunut jopa kolme perhettä. Kahdella perheellä, Forsberg- ja Åberg-nimiset, oli asuntona Mikkolan rakentama pikku-tupa, jossa oli kaksi peräkamaria. Mikkolassa asui myös Honkanen-niminen perhe, jolla oli viisi lasta, kuudes syntyi Myrkyssä. Joku em. on vielä myöhemmin käynyt

tervehtimässä Hiljaa. Ilmi Tasangon, os. Niemi, kodin peräkamarissa asui Koivu-niminen perhe, joilla oli vain yksi lapsi, Ilmin ikäinen tytär. Koivu omisti hevosen ja oli hiekan ja kivien ajossa. Ilmi muistaa, että hän sai olla aina rva Koivun mukana viemässä kahvia tämän miehelle Pohojapäähän. Monet paikkakuntalaisetkin, jopa talollisetkin, saivat työtä rautatierakennukselta. Ajettiin hiekkaa ratapenkereelle. Talvella ajettiin valtion erikoisreillä kiviä ja rumpupilareita asemalaituriin, Pöljän mäeltä Närpiöstä. Kiviä ajettiin myös Myrkyn Päkistä, kaksi hevosta peräkkäin. Kuulema vieläkin näkyy jälkiä tiessä, jolla kiviä on ajettu. Myös tiukkalaisten ja puskalaisten puolelta on ajettu hiekkaa. Hannun Pertti (Mattila) ajoi hiekkaa Pikkujärven päästä.

Viimeinen radanpätkä siirtyi uuden Vaparin tien myötä historiaan vuonna 1996.

Rautatieläiset ostivat taloista ruokatarvikkeita, maitoa, voita, lihaa. He maksoivat reilusti, esim. jos maitolitra oli maksanut 10 p, maksoivat he 15 p. Rautatieläiset tulivat pian tietämään siistit talot, joista elintarvikkeita ostaa. Rautatieläisillä oli kahden viikon välein tilipäivä. Silloin pidettiin, varsinkin kesäaikana, toripäivä Niemelän (Komsin) talon pihalla. Pohojas-Juusee oli vasituinen lihan-myyjä. Häneltä myös tilattiin lihaa. Mikkolassa oli kuusi maitotinkiläistä. Silloin ei Mikkolasta viety maitoa meijeriin. Kylällä oli siihen aikaan Alangon kauppa, myös Eliaksen Vihtorin erustuvassa pidettiin jonkinlaista kauppaa. Rautatien rakennuksen aika oli Myrkyn kylälle kukoistuksen aikaa, mainitsee eräs muistelija. Rautatieläiset saivat kylään eloa ja toimintaa. Aluksi vuokrattiin ruotsalaista seurataloa iltamien pitoon, sitten suomalaista seurataloa, sen valmistuttua v. 1911. Esitettiin jopa näytöskappaleita ja tietysti oli tanssia. Österbergin Eemeli Lapista, Anttilan Kalle ja Mattilan Hannes mainitaan iltamien soittajina. V. Siljamäki kertoili koulun pihalla pidetyistä kesäjuhlista. Oli urheilua, kuulantyöntöä ym. ja juoksukilpailu. Isojoelta oli torvi-soittokunta soittamassa. Illalla oli tanssit seuratalolla. Luonnollisesti syntyi seurustelua Myrkyn tyttöjen ja vapaitten rautatieläisten välillä. Niinpä toistakymmentä kylän tyttöä avioitui rautatieläisen kanssa. Rautatien rakennusmestareina olivat Kasanen ja Yrjö Sevonius.

ASEMA, JUNALIIKENNE

Asemalla ja junaliikenteellä tuli olemaan valtavan suuri merkitys Myrkyn kylälle. Junia, matkustaja-, tavara- ja sekajunia kulki useita vuorokauden aikana. Matkustaminen oli vilkasta, varsinkin Kristiinan suuntaan mainittakoon markkina- ja toripäivät. Oppikoululaisillekin sopi juna-aikataulu. Joulun aikaan saattoi aseman hevospuomi olla täynnä hevosia, vastaanottamassa vieraita, Myrkkyyn ja muihin kyliin saapuvia. Sota-aika oli erittäin vilkasta, evakuoitujen ja heidän tavaroiden kuljetuksesta. Rautatiellä kuljetettiin ja lastattiin tavaraa Myrkkyyn ja myös eteenpäin kuljetettavaksi. Junat kuljettivat postin. Aluksi keskustan asukkaat hakivat itse kukin postinsa asemalta, sitten postitoimistosta. Karijoelle kuljetettiin posti asemalta hevosella, näin vielä sota-aikana, sodan jälkeen autolla. Asema, itse paikkana, on aina ollut nuorisolle mieluinen kokoontumispaikka, mentiin junaa saattamaan, lykkäämään.

Tältä rautatie näyttää nykyään. Junien sijasta sitä käyttävät ulkoilijat.
Kuva Erja Heikkilä

Parhaina aikoina, 1950-luvulla, kulki henkilöjunia jopa kolme junaparia päivässä. Henkilöliikennettä on ollut 60-luvun lopulle saakka. Lättähattu alkoi myös 60- luvulla kuljettaen postiakin. Joitakin tavarajunia kulki vielä 70-lu-vulla. Viimeinen henkilöjuna Myrkyn asemalta on lähtenyt v. 1969. Bussiliikenteen yleistyessä alkoi junaliikenne vähentyä. Oli muitakin syitä, Suupohjan rata alkoi olla Suomen heikkokuntoisimpia ja korjaukseen ei ollut tiedossa rahaa. Karijoen kunnan anomuksesta oli kulkulaitosministeriö muuttanut Myrkynkylässä olevan Myrkyn laiturivaihteen nimeksi Karijoki v. 1928. Sitä ennen, ehkä v. 1926, asemarakennuksesta purettiin osa ja siirrettiin Leppäkoskelle, tilalle tuotiin vaatimaton vahtitupa. Tämä rakennus paloi 60- luvun lopulla.

ASEMA-ALUE NYKYÄÄN

Rakennuksista on jäljellä varasto, vaihdeputka, ulkorakennus ja kellari. Uusi lipputanko on tehty entiselle jalustalleen. Noin 25 m pitkä radan tapainen on tehty entisistä ratapölkyistä ja kiskoista. Alkuperäisiä puita ja pensaita on runsaasti, samoin uutta kasvustoa. Ikävää jätettä löytyy alueelta. Tällaisena asema-alue on tahrana koko kylälle. Kun muistaa mikä merkitys asemalla on aikoinaan kylälle ollut, toivoo ja uskoo, että kylän päättäjät tekevät voitavansa alueen saamiseksi siistiin kuntoon. Aluetta voi kuvitella kauniina puistikkona penkkeineen! Kesällä se voisi olla toimiva, läheiseen Vapariin liittyvä alue! Esim. rautatieaiheisen näytelmän esittämiseen!