Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Rakennukset

KYLÄN TÄRKEITÄ RAKENNUKSIA

Anni Harju & Anne Niemelä

 

NUORISOSEURA

Historiaa

Vuonna 1908 perustettiin varsinainen Myrkynkylän Nuoriso-seura Valosoihtu ry. Vuonna 1910 aloitettiin nuoriso-seurarakennuksen rakentaminen. Rakennuksen piirustukset teki Aaron Mattila. Suurimmat kunnostustyöt on tehty vuosina 1982-85. Vuonna 1982 kylän vesihuollon järjestymisen myötä vedettiin vesijohto nuorisoseuralle. Vuonna 1983 taloa laajennettiin pituussuunnassa, uuteen osaan tuli sisävessat ja samalla hajotettiin juoppoputka. Talon vuorilaudoitus uusittiin ja maalattiin punaiseksi (entinen väri oli vihertävä). Paikoitusaluetta kunnostettiin täytemaalla.

Nuorisoseuran vaikutus maisemaan

Nuorisoseura.
Kuva Ari Lylyharju

Vanhoissa valokuvissa molemmat nuorisoseurat erottuvat selvästi muusta kyläkuvasta. Ns. Nuorisoseuranmäki oli kallioista, puutonta ja karua mäkeä. Saavuitpa kylään mistä suunnasta tahansa, kylän profiilista nousivat esiin molemmat rakennukset. Nuorisoseura oli kylässä keskeinen rakennus, johon kylän vapaa-ajantoiminta keskittyi. Tänä päivänä nuorisoseura on peittynyt kasvillisuuden taakse. Parhaiten se näkyy Asematieltä, mutta vieras kylääntulija ei sitä välttämättä huomaa. Kylän kasvillisuuden ja puuston runsas lisääntyminen peittävät rakennuksen ehkä liikaakin.

Tulevaisuus

Nuorisoseura on mielestäni tulevaisuudessakin yksi tärkeimpiä kylämme rakennuksia, joka tulee säilyttää. Sillä onhan se ainoa paikka järjestää juhlia ja muita tilaisuuksia kylässämme. Rakennus ulkopäin on melko hyvässä kunnossa, sisätiloista ehkä keittiö kaipaisi remonttia. Ensivaikutelma koko rakennuksesta tulee ulkosisäänkäynnin ja portaikon mukaan. Siksi kannattaisi mielestäni harkita voisiko nykyistä sisäänkäyntiä muuttaa rakennuksen tyyliin sopivammaksi. Maisemallisesti voisi mielestäni harkita kannattaisiko Nuorisoseuran näkyvää asemaa kyläkuvassamme vahvistaa? Voisiko puustoa varovasti karsimalla parantaa rakennuksen näkyvyyttä?

 

RUKOUSHUONE

Historiaa

Vuonna 1928 Myrkkyyn perustettiin Luterilaisen Evank. yhdistykse nuorisoliiton paikallisosasto (nyk. SLEY:n osasto). Vuonna 1950 aloitettiin oman rukoushuoneen suunnittelu ja rakentaminen ns. Hannunmäelle. Rukoushuoneen piirustukset teki Osmo Haaramo. Rukoushuoneen ulko- ja sisäasu on pysynyt melko muuttumattomana sen alkuajoista lähtien.

Rukoushuoneen vaikutus maisemaan

Rukoushuone.
Kuva Anni Harju

Rukoushuoneen ympäristö on melko paljas ilman puita ja istutuksia. Ympäröivä kallio on peittynyt heinään. Maisemallisesti rukoushuone on tavallaan melko

huomaamaton. Me kyläläiset olemme tottuneet siihen, mutta vieras kulkija ei ehkä erota sitä kyläkuvasta. Talon päädyssä oleva risti kertoo kyllä talon käyttötarkoituksen. Itse rakennus on melko hyväkuntoisen näköinen eikä ole rapistunut huomattavasti. Maisemallisesti voisi ajatella, että ympäristöä parantamalla itse rakennuksenkin maisemallinen arvo nousisi. Kallion raivaaminen paljaaksi, puiden ja pensaiden istuttaminen kaunistaisi koko rakennusta.

METSÄSTYSMAJA

Metsästysmaja on rakennettu Lapin maastoon. Tarkka päivämäärä 5.9.1969 löytyy majan takana olevasta kivestä. Pyöröhirsinen rakennus sopii hyvin metsämaisemaan. Ruskea hirsi sulautuu ja peittyy ympäristöön, niin ettei ohikulkija sitä välttämättä huomaa. Myrkyn metsästysseuran omistama maja palvelee metsämiehiä ja ehkä marjastajia. Laajaa metsäautotie verkostoa Päkin ja Lapin maastossa voisi ehkä hyödyntää pyöräily ym. ulkoilureitteinä ja samalla metsästysmajaakin. Metsästysmajan terassin ”noja-tuoli” ei ehkä sovi rakennuksen ”tyyliin”.

KIVIAIDAT

Metsästysmaja.
Kuva Anni Harju

Entisajan raivaajat jättivät jälkeensä”muistomerkkejä”, kiviaitoja.Peltoja raivatessa kivet kannettiinaidaksi, silloin niitä ei tehtymaiseman kaunistukseksi.Ne toimivat myös lehmien laidunnusaitana.Pisin kiviaita (n. 600 m) on rautatienvarressa Pikku-Myrkyssä.Nykyään maassamme osa kivi-aidoistaon suojeltu.Kylässämme olevat eivät valitettavastikuulu niihin.Ehkä emme ole huomanneet niidenarvoa, koska ne sijaitsevat kylänreuna-alueilla, osaksi metsä jamuu kasvillisuus ovat peittäneetne melkein näkymättömiksi.Nyt olisi kiire pelastaa ne kasvillisuudenalta jo kunnioitukseksi esi-isiä kohtaan.

 

MYRKYN KOULU

Kun saavumme Myrkyn keskustaan, näemme kylän mäellä kohoavan ylvään punaisen valkonurkkaisen rakennuksen, se on vuosisadan alkupuolella rakennettu kylämme opinahjo. Koulu on aina ollut myrkkyläisille tärkeä. Miksi muuten Myrkyn talokkaat 1870-luvulla niin innokkaasti olisivat ajaneet Lapväärtin kuntakokouksessa oman koulun perustamista. Myrkyn kylä sai oman koulupiirin ja luvan koulun perustamiseen 28.5.1877, tällöin oli myös jo valmiit piirustukset ja kustannusarvio laadittuna uutta koulua varten. Jostain syystä suunnitelmat eivät toteutuneet. Koulu aloitti kuitenkin vihdoin toimintansa 31.10.1887. Oppilaita ilmoittautui 25, joista 2 oli ruotsinkielisiä. Koulurakennus oli vanha maalaistalo suunnilleen samalla paikalla kuin nykyinen koulu. Pihassa oli myös ulkorakennus. Rakennus oli erittäin huonokuntoinen, kylmä, jatkuvan korjauksen tarpeessa ja ennen kaikkea sopimaton koulunpitoon. Mielessä oli koko ajan uuden koulun rakentaminen. Rakentamista suunniteltiin pitkään ja huolella. Siihen aikaan oli tavallista käyttää vanha rakennusmateriaali tarkkaan, joten mietittiin mitä ole massa oleville rakennuksille tehdään. Koulun paikasta tehtiin myös selvityksiä.

V. 1909 koulu päätettiin sitten rakentaa uudesta puutavarasta vanhalle paikalle niiden piirustusten mukaan, jotka oli vahvistettu Dagsmarkin kylän koulua varten. Rakentajana oli lapväärtiläinen Juha Nyström. Koulu valmistui v. 1911, mutta on tyyliltään hieman vanhempi, ilmeisesti tyylisuunnat levisivät hitaammin tänne maa-seudulle. Vanha koulutalo luovutettiin Myrkyn kylän suomalaiselle nuorisoseuralle Valosoihdulle. Kuisti ja ulkorakennus myytiin huutokaupalla. Koulurakennus oli pitkään hirsipintainen, se vuorattiin v. 1926 ja maalattiin kaksi vuotta myöhemmin. Peltikatto koululle on rakennettu v. 1929 ja saman vuoden syksyllä otettiin Viitakosken Mylly Oy:ltä sähkövalo. Alakoulua oli tähän asti pidetty Nuorisoseuralla. Karijoen kunta rakennutti v. 1930 alakoulurakennuksen ja kellarin. Rakentajina olivat myrkkyläiset Oskari ja Väinö Siljamäki sekä Adrian Ojala sekä Panula Karijoelta.

Myrkyn koulu.
Kuva Anne Niemelä

Varsinaisen koulutoimen lisäksi koulurakennuksella on perinteisesti ollut muutakin käyttöä. Se on kyläläisille tärkeä kokoontumistila, siellä pidetään mm. kansalaisopiston piirejä, 4H- ja urheilukerhoja sekä seurakunnan päiväkerhoa. Alakoululla on sivukirjastolla ja kyläyhdistyksen tietotuvalla omat tilansa. Myös neuvola toimi kauan koulun tiloissa, mutta on sittemmin muuttanut kylän rivitaloalueelle. Koulurakennuksia on remontoitu laajemmin vuosina 1951 ja 1986. Onneksi ulkokuori on säilyttänyt tyylinsä melko hyvin. Sisätilojen korjausrakentaminen tehtäisiin tämän päivän tiedoilla ehkä hieman hellävaraisemmin. Rakennukset ovat tällä hetkellä melko hyvässä kunnossa, suunnitelmissa on lämpöremontti ja myös ulkomaalaus sekä pienet korjaus-työt olisivat tarpeen. Ulkorakennuksilla ei mainittavasti ole enää käyttöä, ne ovat kuitenkin osa kokonaisuutta ja olisi syytä pitää kunnossa. Maalaus ja kattojen korjaus olisi tehtävä mahdollisimman pian.

Koulun ympäristöön olisi myös kiinnitettävä huomiota. V. 1954 on olemassa kaunis piha-suunnitelma ulkoluokkineen, ruusupensaineen ja hedelmä- ja marjatarhoineen, jota ei luultavasti silloin ole täydellisesti toteutettu. Myös 80-luvulla on tehty yksinkertaisempi suunnitelma ja jossakin määrin toteutettukin. Varsinkin ensin mainittu suunnitelma on erittäin mielenkiintoinen, ja sopisi sellaisenaan toteutettavaksi esimerkkihankkeena. Koulun alueen melkeinpä alkuperäisenä säilynyt ympäristö antaisi siihen hyvät edellytykset. Osa kasvullisuudesta on kuitenkin villiintynyttä. Aikojen kuluessa pihan pinta on noussut, sulamis- ja sadevesi kerääntyy rappusten eteen, joten piha kaipaisi leikkausta. Keinuja ja muita leikkivälineitä tarvittaisiin myös lisää. Oppilaiden vanhemmat ovatkin jo keskustelleet asioista, joten toimenpiteitä on odotettavissa. Ulkorakennuksessa on kaunis, valkoinen aurinkoaiheinen portti, ehkä sekin joskus vielä löytää paikkansa koulun pihapiiriä kaunistamassa.
Lähteet: Hautaniemi A: Myrkyn koulu 100 vuotta, 1987


VAPAA-AJANKESKUKSEN
RAKENNUKSET

Vaparin rakennukset nousevat kökällä.
Kuva Aune Hautaniemi

Myrkyn vapaa-ajankeskus sijaitseeradan takana Pikku-Myrkyssä.Rakennukset on rakennettutalkoilla v. 1989, suurin osa kylänyhdistyksistä oli mukana rakennuspuuhissa.Alueella on hirsi-mökki,grillikatos, uimakopit jaulko-wc. Rakennukset ovat yksin-kertaisenkauniita, ja mielestänisulautuvat hyvin koko alueenmaisemaan.Vapaa-ajankeskuksessa onjärjestetty kyläjuhlia, ratsastuskilpailuja,koiranäyttelyitä, maasto-hölkkätapahtumiajne. Näissä hirsimökkion ollut tarpeen mm. kahvio-ja toimistokäytössä, ja täyttänyttehtävänsä, vaikka se onkinvaatimaton varustukseltaan.Vapaa-ajankeskus on kunnanliikuntapaikka ja näin ollen kunnanhoidossa. Kyläläisten aktiivisuuttatarvitaan kuitenkin edelleen,jotta alue pysyisi kunnossa.Varsinkin hirsimökki kaipaisi ulkomaalausta.Aluetta kokonaisuutenavoisi myöskin vielä kehittää,esim. jonkinlainen pieni esiintymislavavoisi olla tarpeen.Lähteet: Leikekirja vapaa-ajankeskuksenrakennusvaiheista, koonnutAune Hautaniemi

KYLÄN RIIHI

Mentäessä Joentaustantietä Niemenloukolle päin tulee tien vasemmalla puolella vastaan puna-mullalla sivelty vanhanajan riihi. Riihen oven päällä olevassa laudassa on kaiverrettuna vuosiluku 1853, joka lienee rakentamisvuosi. Paikalla on alkujaan ollut kaksi riihtä, niistä toinen on aikoinaan siirretty ylijoelle. Pauli Käkelä lahjoitti suvun vanhan riihen silloiselle kylätoimi-kunnalle v. 1988. Kylätoimikunta kunnosti riihtä kattamalla sen peltikatolla, se myös maalattiin Aimo Isoniemen keittämällä punamullalla. Riihi seisookin tänä päivänä hyväkuntoisena vankasti paikoillaan muistuttamassa entisaikojen rakennus- ja työtavoista. Kyläyhdistys järjestää joka kesä riihiseurat kylän riihellä, mutta siellä voitaisiin järjestää myös erilaisia perinnetapahtumia, niin kauan kun on jäljellä henkilöitä, joilla on muistitietoa vanhoista työtavoista.
Lähteet: Pauli Käkelän haastattelu