Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Peltomaisemat

TÄRKEÄT PELTOMAISEMAT

Raija Soikkeli

Johdanto

Meille jokaiselle on ympäröivä maisema erittäin tärkeä. Vanha hyvin hoidettu maalaismaisema on usein hyvänä esimerkkinä kulttuurimaisemasta rakennusryhmineen ja peltoineen. Maisemakuva on kuitenkin jatkuvien muutosten alainen. Kehityksen kulkiessa tasaisesti tasapainoisuus säilyy ja maisema rikastuu. Mutta ympäristön mittoihin sopimattomat rakennukset jotkut muut voivat pilata koko seudun, sekä myös viljelyalueen muutokset. Myrkyssä joki on muovannut maisemaa enemmän kuin muut. Pellot laskeutuvat jokiuomaan. Pääteiden suunnat myötäilevät jokea ja asutus on teiden varrella. Vanhoista valokuvista voi nähdä miten avara kylän maisema on ollut, näkyi metsän, pellon, tien, mäen ja kylän äärilinjat yhdellä silmäyksellä. Tasapainoiselle pelto-maisemalle on luonteenomaista avoimuus, joka tulisi säilyttää.

Myrkyn peltomaiseman historiaa

Ennen metsään raivattiin ulkopeltoja, joita viljeltiin tai pidettiin pelkkinä heinäniittyinä. Tänä päivänä niistä useita on metsitetty. Näitä ulkopeltoja on ollut esim. Ojanperä, Rapakorpi, Palonkorpi, Kortesneva, Perkiö, Päkki, Lappi ja joitakin muita. Hakamaita ja metsälaitumia Myrkyssä on ollut vain muutamia. Tienvarsilla on lehmiä kyllä laidunnettu. Jokilaakson peltomaisema on pysynyt koko ajan viljeltynä. Ladot ovat hävinneet, joitakin on jäljellä ja luultavasti suurin osa käyttämättöminä. Jokiranta oli eläinten laidunmaana. Rannat pysyivät aukeina kyläläisten käyskennellä ja kalastella. Rannat olivat virkistäytymispaikkoja entisaikojen ihmisille. Laiduntamisen myötä pensaikot pysyivät kurissa. Ennen pellot heinäntekoaikana täyttyivät heinäseipäistä ja viljavainiot kuhilaista. Nämä ovat hävinneet maisemasta tänä päivänä. Tilalle ovat tulleet koneet, jotka korjaavat sadon pois pellolta samantien. Samoin maaseudun perinteistä ovat hävinneet maitolaiturit, riukuaidat, piikkilanka-aidat ja veräjät. Luonnon eläinlajisto pelloilla oli vielä rikasta. Sammakkoja, käärmeitä, liskoja ja kaikkia muita näki tavan takaa. Linnut ja perhoset lentelivät runsaslukuisina. Niityillä kukkivat luonnonkukat. Ojanpientareilla ahomansikat ja mesimarjat.

Myrkyn peltomaisema 1998

1930-luvun avoin maalaismaisema panentoaitoineen. Kuvassa Ketolan talo Joentaustantiellä.
Kuva Maija Haaramon kokoelmat.

Tämän päivän peltomaisemassa voi nähdä, että muutoksia on tapahtunut. Lehmiä käyskentelee harvoilla pelloilla, tosin lehmien lukumäärä on paljon suurempi

kuin entisaikoina, jolloin oli muutaman lehmä melkein joka talossa. Myrkyn pelloista suurin osa on salaojitettu. Avo-ojia näkee tiloilla, joilla on varsinainen viljelytoiminta lopetettu, maat vuokrattu tai jätetty kesannolle. Vaikka on salaojitettu paljon, siitä huolimatta näkee pajukkoa kasvavia pellonojia yllättävän paljon. Viljelmien rajaojat voisi pitää omistajien yhteispelillä puhtaina. Viljavalikoima on muuttunut hieman. Ennen viljeltiin ruista, ohraa, kauraa, vehnääkin. Vihannesviljelyssä oli perunaa sekä vähemmässä määrin sokerijuurikasta. Kotitarpeiksi yleensä muita vihanneksia. Eläimille lanttua, turnipsia ja naurista. Nyt viljellään pääasiassa perunaa myyntiin sekä rehuviljaa. Uutena viljelyskasvina on tullut rypsi sekä vihannesviljelynä porkkana. Rypsin kirkas keltainen kukinto on nautittavaa katseltavaa laajana kasvustona muun vihreyden ympäröimänä.

Yhtenäisin laajin peltoalue on Alajoella, jatkuen tasaisena kauas etelään Tiukan puolelle. Pellot ovat erittäin hyvin hoidetut. Suurin osa pelloista on perunaviljelyssä. Latoja on jäljellä enää muutama kappale. Maisemallisesti kaunein peltoalue aukenee Ylijoella. Teuvalta päin Myrkkyyn tultaessa voi nähdä, kuinka pellot laskeutuvat loivasti jokea kohden molemmin puolin. Koko kyläkuva näyttää sieltä päin kauneimmalta. Pellot ovat hyvin hoidettuja. Muita laajempia peltoalueita on Pohjapäässä entisen rautatien ja Peräläntien välissä. Viljalajeina pääasiassa näillä pelloilla ohra ja rypsi. Niemen-loukolla Joentaustantien alkupäässä metsään rajoittuen on myös laajempi peltoalue. Laajimmat heinä-pellot ovat Eteläpäässä, jossa valkoisetheinäpaketit reunustavatpeltoja. Myrkyn pelloilla ei yleensänäy yksittäisiä isompia kiviä,muutamia yksittäisiä puita löytyy.Muutama pieni metsikkö on Pohjapäässämolemmin puolin maan-tietä.Storåsinloukolla luoman varteenlähelle jokirantaa on syntynyttiheä metsikkö sekä samalla loukollatiheä haavikko, joka erottuusyksyllä kauniina väriläiskänä toiselle puolelle kylää. Eteläpäässä jokirannan lähellä on myös pienimetsikkö. Tällaiset avaraan maisemaanliittyvät pienet metsiköt jamaisemapuut hyvin hoidettuinaelävöittävät peltomaisemaa ja ovatsuoja- ja pesäpaikkoina linnuille jamuille eläimille. Pensoittuneet pellonojateivät kaunista peltomaisemaaeivätkä koko kylää. Enitenpensoittumista löytyy Eteläpäästä. Muutamia viljelemättömiäpeltoja kylässä on, sekä kesannointipeltoja.Yleensä Myrkyn pellot rajoittuvatmetsään tai jokeen.

Perunasta on tullut tärkeä tulolähde Suupohjassa, myös Myrkyssä. Kuva Raija Soikkeli

Kuinka suojella peltomaisemaa?

Uhkaavana tekijänä kylän peltomaisemalle on avoimuuden häviäminen. Keskeisin tavoite on säilyttää pellot, laitumet ja niityt viljeltyinä ja hoidettuina. Maisemanhoito olisi otettava osaksi maatalouspolitiikkaa. Peltojen metsittämisen sijaan olisi tuettava taloudellisesti perinteisiä viljelmiä, jolloin maisemakuva säilyisi ehjänä ja hoidettuna. Viljelemättömät pellot voitaisiin niittää kerran tai pari kesässä ja ojanvarret pitää puhtaina pajukoista. Ennen pitkää kesantopelloilla rupeaisi kukkimaan luonnonkukat, jotka ennen kukkivat niityillä ja kedoilla. Tehoviljelyn sijaan olisi luomuviljelyä tuettava enempi. Pellot säilyisivät kuitenkin hoidettuina. Linnut, perhoset ja ym. lajistot olisivat paljon rikkaampia. Vesistöt eivät rehevöityisi nykyistä vauhtia. Maaseutumaiseman säilyminen perinteisenä rakennuksineen, hoidettuine pihapiireineen, avoimine peltoaukeineen ovat meille kaikille tärkeitä asioita, jotka pitäisi säilyttää. Maiseman ilmeestä voi päätellä hyvin pitkälle, millaista väkeä kylässä asuu.

Maaseudun säilymiseen vaikuttavat tahot

Maatalouden ylituotannon takia Valtiovalta ja EU ovat suunnittelemassa viljelypinta-alojen supistamista, tilojen lukumäärän vähentämistä huomattavasti. Tämä ei hyvältä näytä maaseudun olemassaoloon. Peltoaukeat metsittyvät vähitellen, väki kylästä vähenee. Tämän takia maanomistajien, kyläläisten ja meidän kaikkien olisi löydettävä yhteinen resepti, jolla kylämme säilyisi asuttuna ja avarana.