Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Päätiet

KYLÄN PÄÄTEIDEN MAISEMA TIELLÄ LIIKKUJAN KANNALTA


Erja Heikkilä

Maisemasta

Maisema on käsitteenä hyvin monimerkityksinen ja laaja-alainen jasitä on vaikea määritellä jämäkästi.Usein ympäristö mielletään lähestulkoonsamanmerkityksisenämaiseman kanssa ja ne ovatkinkäsitteinä lähellä toisiaan vaikkaerojakin on.Maiseman ihminen aistiipääosin silmillään, mutta muillakinaisteilla on osuus maisemankokemisessa. Maisema on erilaineneri vuodenaikoina ja on otettavahuomioon myös, että jokainenhavainnoija (tässä tapauksessatiellä liikkuja) katsoo ja havainnoieri asioita samasta kohteestaintressiensä, tunnesiteidensä jakokemustensa pohjalta.Maiseman voi sanoa koostuvanihmistä ympäröivästä luonnosta(luonnonmaisema), rakennetustaalueesta (kulttuurimaisema)sekä ympäröivistä sosiaalisistaoloista. Maisema muuttuu jatkuvasti;luonnonmaisema omienlakiensa alaisuudessa ja kulttuurimaisemaihmisen vaikutuksessa.Voidaankin ajatella, että maisemaon ikään kuin prosessi, jossa luonnonmaisemaihmisen toimestamuuttuu kulttuurimaisemaksi.Jokainen aikakausi muovaa maisemaatarpeittensa, ihanteittensaja kehitystasonsa mukaan. Muutoksetvoivat jäädä paikallisiksi taine voivat olla hyvin laajoja vaikutuksiltaan.

Kirkkotietä alas Karijoelle, Tiukantietä oikealle Kristiinaan, Peräläntietä vasemmalle Teuvalle tai Kaskisiin tai Närpiöön tai vaikkapa Vaasaan.
Kuva Erja Heikkilä

Myrkyn kylä kuuluu luonnonmaisemallisesti Pohjanmaan suuralueeseen ja edelleen Suupohjan lakeusalueeseen, mutta sijaitsee aivan rannikkoalueen rajalla sekä kohtalaisen lähellä Suomenselän vaihettumisvyöhykettä. Se on tyypillinen joenvarsikylä, ns. nauhakylä. Maisema on pienimuotoista ja siinä vaihtelevat pellot, metsät, vesi sekä maastomuodot. Kylän kulttuurimaiseman on pääasiassa luonut maatalous (viljelysmaat, metsien reunavyöhykkeet, puu- ja pensassaarekkeet) sekä erilainen yritystoiminta (kasvihuoneet, puualan yrittäjyys jne.).

Tiestä

Tietä voisi kutsua liikkuvaksi taideteokseksi. Tiellä kulkija on koko ajan ikään kuin taideteoksen sisällä. Tien ja tienvarsimaiseman tulisi olla mahdollisimman kaunis ja viihtyisä. Maaseudullakin tiemaiseman hoitoon tulisi panostaa entistä enemmän, vaikka maisemanhoitosuunnitelmaa ei pienemmille teille vielä vaaditakaan, sillä se saattaa olla vaikkapa yksi matkailuvaltti tulevaisuudessa. Tieltä käsin matkailijat tekevät arvionsa alueen luonnon- ja kulttuurimaiseman tilasta. Tietä ja sen ympäristöä tarkastellen aistii ympäristön luonteen ja sen kohokohdat. Tie on myös ikään kuin maa-seudun kulttuurimaiseman runko, josta käsin asutus ja viljelykset kasvavat. Tiellä liikkujan kannalta se, millä nopeudella tiellä liikutaan vaikuttaa paljon siihen, miten tiemaisema havaitaan. Kun liikkumisnopeus kasvaa, näkökenttä pienenee ja huomataan vain kaukana oleva ns. suurmaisema. Hitaasti liikkuvakin katselee yleensä pääasiassa eteenpäin. Nopeasti liikuttaessa muodostuu ns. liikkuvia maisematiloja (pienet kohteet jäävät huomaamatta ja avautuva tila lyhenee). Näkösektorilla olevat kohteet huomataan, muut jäävät huomaamatta, elleivät ole tosi silmiinpistäviä. Tien kaarteet esittelevät enemmän kuin suorat linjat, siksi voisikin sanoa suorien tie-osuuksien olevan suorastaan loukkaus suomalaiselle tiemaisemalle.

MYRKYN TEIDEN HISTORIAA

”Jos kohta kylä tulevi, kolme tietä kohtoavi…”

Myrkyn kylän alue on ollut alun perin synkkää metsää, jokisuukylien eräaluetta. Joki on alun perin ollut kylän luontainen liikenneväylä, kuten monessa muussakin kylässä. Historiallisesti tarkasteltuna kylissä on ollut yleensä yksi tai kaksi vesitietä. Myrkkyyn asettuivat ensimmäiset asukkaat joskus 1550-tienoilla luultavimmin juuri jokivarteen. Joen suuntaa myötäillen tehtiin myös Myrkyn päätiet. Joki on edelleen hallitseva elementti Myrkyn kyläkuvassa, joskin kylä on kasvanut ja kehittynyt myöhemmin maanteiden varsia pitkin ja niiden risteykseen on muodostunut kylän keskus, taajaman keski-piste. Aluksi kylän tiet ovat olleet vain kinttu- tai ratsupolkuja, mutta kyläläisten harjoittama saha-, mylly- ym. toiminta synnytti ennen pitkää tarpeen teiden rakentamiseen kuljetusten helpottamiseksi.

Perälän tien kuopat koettelevat vielä autoilijoita. Nykyaikaa tiemaisemassa edustavat valkoiset heinäpaalit.
Kuva Erja Heikkilä

Teitä ryhdyttiin yleensä rakentamaan sinne, minne se oli helpointa topografisesti ja maaperän suhteen tehdä. Karijoen suuntaan kulki Myrkystä pitkään vain

pelkkä kinttupolku. Teuvan suuntaan johti ns. kääsitie, kunnes 1790 tuli ajankohtaiseksi tien teko. Kristiinan suuntaan rakennettiin tie 1600-luvun puolella Kristiinankaupungin kaupungin perustamisen aikoihin. 1796 Kristiina-Teuva –tiestä tuli maaherran lausunnon mukaan yleinen pitäjän tie. Tie rakennettiin ja se valmistui 1802. Suomen sodan tiet kulkivat 1800-luvulla myös Myrkyssä. 1700- ja 1800 –luvuilla, jolloin siis Myrkynkin läpi kulkeva tie suurilta osin rakennettiin yleisenä periaatteena oli rakentaa tiet maastoon suorina, tasaisina, metsä- ja takamaille, peltoja ja niittyjä välttäen. Jyrkkiä mutkia ja mäkiä tuli välttää. Teiden varsille suositeltiin suojakaiteita ja istutettiin puurivejä tarvittaessa. Valtio otti yllämainitut tiet haltuunsa 1915 ja ensimmäinen öljysora laskettiin kylän alueelle 1974. 1984-1986 teitä perusparanneltiin ja laskettiin uutta päällystettä. Vuonna 1995 päällystettiin väli Myrkystä Tiukkaan (KRS-tie) ja vuonna 1998 tieosuus Myrkystä Karijoelle. Joitakin tiealueita mainitaan olleen varattuna joen yli ja metsissä nykyisten teiden lisäksi, mutta niitä ei ilmeisesti ole koskaan käytetty.
Kylän keskeltä on aiemmin lähtenyt toinenkin tiealue eteläänpäin Kristiinan suuntaan hieman varsinaista tietä alempaa. Tätä tietä on kuuleman mukaan käytetty kelirikkoaikana.

TIEMAISEMAN KEHITYS

Myrkyn päätiet ovat alun perin kulkeneet suunnilleen samoja linjoja kuin nykyäänkin. Joen suuntaa myötäillen kulkevat Peräläntie, Tiukantie ja Joentaustantie ja joen yli johtaa yksi pääteistä, Kirkkotie. Joki siis on tavallaan keskeinen elementti teihin nähden, mutta toisaalta sen rooli ei ole tie-maisemassa erityisen vaikuttava, sillä se ei juurikaan ole nähtävissä tieltä käsin. Satunnaisesti se kuitenkin maisemassa vilahtaa varsinkin hitailla nopeuksilla kuljettaessa ja jos tiellä liikkuja osaa katsoa tiettyyn kohtaan oikealla hetkellä. Rantakasvillisuudesta voi toki päätellä joen kulkevan peltojen keskellä. Tärkein joen rooli on Kirkkotiellä, näkymä sillan kohdalla on kaunis ja vaalimisen arvoinen. Joen yli vievät sillat ovat nykyään melko leveitä, betoni/teräsrakenteisia, aiemmin sillat ovat olleet pieniä ja kapeita, kivi- tai puurakenteisia, maisemaan sulautuvia. Joen lisäksi kylän hallitsevaksi elementiksi kylän keskustassa kohoaa ns. Nuorisoseuranmäki, joka siintää suurmaisemassa jo kaukaa sekä Kirkkotietä että Peräläntietä Myrkkyyn saavuttaessa. Teiden rakentaminen Myrkyssä ajoittui 1600-1800 –luvuille. Taloja on tuolloin ollut vain muutama ja maisemat oletettavasti vielä kovin metsäisiä, peltojen (vilja, nauris) ja niittyjen sekä karjalaidunten halkomia. Metsä /puusto on edelleen tärkeä elementti Myrkyn tienvarsilla. Kaikista suunnista kylälle tultaessa kuljetaan ensin metsän sisällä, josta sitten tullaan ulos peltoaukeille asumuksineen.

Kirkkotien päällystys Karijoelle vuonna 1998 helpotti myrkkyläisten asiointia kuntakeskukseen.
Kuva Erja Heikkilä

Varsinkin 1960-luvulta lähtien viljelykset ovat suurentuneet ja yksipuolistuneet (vilja, peruna…) ja samalla pientareet ja puu- sekä pensassaarekkeet ovat vähentyneet (salaojitus). Itse asiassa nurmen osuus on aina 1960-luvulle ollut suurin, mutta 1970 –luvulta lähtien nurmen osuus väheni ja tilalle tuli vilja. Perinteinen ojaverkko on häipynyt salaojituksen myötä ja myös vanhoja peltoteitä on kadonnut. Pajut, joita aiemmin kasvoi tienvarsilla ja peltojen ojissa käytettiin mm. parkkiin ja lehtikerppoihin, nyttemmin pajukot saavat useinkin rehottaa  rauhassa ja jopa peittää kauniita näkymiä taakseen antaen samalla asumattoman ja hoitamattoman kuvan. Menetelmien kehityksen myötä pelloilta ovat kadonneet heinäseipäät ja kuhilaat ja tilalle tulleet muoviin käärityt paalirivistöt. Latokulttuuri alkaa olla myös mennyttä aikaa ja usein jäljellä olevat ladot ovat luhistumispisteessä. Työmenetelmien muutos on saanut aikaan myös sen, että ihmisiä peltopuuhissaan tuskin näkee, vain traktorit ja muut pelto-koneet sattuvat tiellä kulkijan silmiin. Vielä 1900-luvun alkupuolella hevoset ovat astelleet teillä ja tienvarsipelloilla, mutta autoistumisen myötä tienäkymiin tuli uusia ulottuvuuksia äänineen ja hajuineen. Hevoset ja jalankulkijat väistyivät pikkuhiljaa moottori-ajoneuvojen tieltä. Pyöräilijöitä kylän tiekuvassa on varmaan ollut aina kohtalaisen paljon.

Hevoset eivät ole ainoita eläinkunnan edustajia, jotka ovat kadonneet tiemaisemista. Laitumella käyskeleviä lehmiä  tai muuta laidunkarjaa ei Myrkyssäkään juuri enää maisemaa elävöittämässä näe. Ammoisina aikoina tiellä on ollut jopa veräjiä karjan kuljettamisen helpottamiseksi. Aiemmin suuri osa talouksista saikin elantonsa karjasta, mutta nyttemmin lehmätiloja on vain kymmenkunta. Laitumet, tienvarret ja pientareet ovat monin paikoin jääneet pensoittumaan laiduntavan karjan puuttuessa. Tehtyjen tutkimusten mukaan eräs suurimmista pettymystä aiheuttavista tekijöistä maaseudulla matkustettaessa onkin juuri laidun-eläinten määrän niukkuus. Eläimillä on maisemassa monta eri funktiota: niiden laidunnus tuo maaston esiin, luo valoisuutta, eläimet elävöittävät ympäristöä ja kaiken kaikkiaan nostavat maalaismaiseman arvoa. Asutusta Myrkyn kylään tuli nopeasti lisää 1700-1800 –luvuilla. Myös useita yrityksiä syntyi noihin aikoihin (sahat, myllyt ym.). Rakennukset ovat tavallaan kasvaneet pitkin teitä, joen varsille ja metsän reunoille ja ovat näin  ollen melkoisen hajallaan. Pari taloa on rakennettu puhtaasti peltoaukean keskelle.

1800-luvun ja 1900-luvunalun komeat punamultatalot valkeineikkunapuineen edustavatkylän rakennushistoriaa tyypillisimmillään.Vuosien kuluessa rakennustyylion vaihdellut kulloisenkinajan muoti-ilmiöitä ja tyyliänoudattaen, mutta nyt ollaanjälleen nostamassa perinteistäpohjalaista rakentamista kunniaan.Paljon vanhoja rakennuksiaon toki kadonnut kyläkuvasta jamoni aivan tienvarrellakin sijaitsevistarakennuksista on tosi huonossakunnossa autioituvina, nurmettuneessapihapiirissä luomassaautioitunutta kuvaa koko kylästäsen läpi kulkeville.Kylän ollessa elävimmillään1900-1960 –luvulla kaupat, pankit,kievarit ja kioskit ovat päätien varrellaantaneet tärkeän panoksenkylän kulttuurimaisemaan. Samoinmuu yritystoiminta on vilkastuttanutkyläraittia ja sen näkymiä.

Hoitamaton entinen kahvilarakennus Peräläntien varrella aivan kylän keskustassa.
Kuva Raili Koivisto

Rautatie siinä liikennöivine junineen ja tasoristeyksineen (portti Peräläntiellä) on myös kuulunut tiemaisemaan aina 1968 saakka. Jos löytyy tienvarsilta eri

aikakausille tyypillisten rakennus-tyylisuuntausten edustajia useita, löytyy myös hyvin erilaista istutuskulttuuria. Istutukset pihoilla ja tienvarsilla yleistyivät vasta 1850 jälkeen, siihen saakka piha-piirissä saattoi olla esim vain yksi suuri pihapuu, nyttemmin näkyy kukkaistutuksia, pensaita, kasvi-maita ja marjapensaita. 1900-luvun alkupuolella Myrkyssä on ollut myös todella paljon kasvihuoneita, Nyt tiellä liikkuja näkee vain pari kasvihuonetta. Maitolavakulttuuri on samoin mennyttä aikaa. Kaikenkirjavat postilaatikkorivistöt ovat tavallaan tulleet niiden tilalle, joskus hyvinkin huonosti maisemaan sulautuvina. Huonosti maalaismaisemaan sopivat usein myös erilaiset aitarakennelmat (lauta-, lanka-, pensasaidat). Valitettavaa on että aidas- ja kiviaidat sekä puukujanteet ovat lähestulkoon kadonneet teiden varsilta (olleet yleisiä 1600-1900). 1900-luvun alussa tiellä kulkijan näkymät mullistuivat myös puhelinlinjojen vedon myötä (1908-1910) ja edelleen sähköistys 1932 alkaen toi lisää paaluja ja lankoja pelloille ja teiden varsille. 1975 katuvalot keskikylällä toivat lisää kaupunkimaista tunnelmaa ja muuttivat varsinkin hämärässä kylälle tulevan maisemaa toden-teolla. Varsinkin Karijoen suunnasta tultaessa katuvaloissa kylpevä kylä korkealla mäellä näyttää upealta.

1980-luvulla mäeltä aukeava Kirkkotien maisema muuttui paljon, kun rakennettiin moderni huoltoasema aivan tien tuntumaan ja toiselle puolelle tietä niinikään moderni, joskin väreiltään perinteistä punaista ja valkoista oleva rivitaloalue. Huoltamo toi tullessa viittoja ja kylttejä, kuten asiaan kuuluu. Viitat, kyltit ja mainostaulut ovat lisääntyneet muutenkin kyläkuvassa kaiken aikaa 1980- ja 1990- luvuilla. Kirkkotien varrella muutamat kiviset kilo-metripylväät muistuttavat menneistä kyltittömistä ajoista. Teiden parannustöiden yhteydessä tietä on keskikylän kohdalla nostettu tosi paljon ja jotkut talot (Heikkilä, Koivisto ym.) ovat jääneet syvään notkelmaan melkeinpä näkymättömiin tieltä katsottaessa.

TIENVARSIMAISEMIEN TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ

Koska tienvarsimaisemat ovat oleellisen tärkeitä ajatellen sitä kuvaa mikä tieltä käsin välittyy koko kylästä, sen luonnosta, kulttuurista ja sosiaalisesta  elämästä, ei ole ollenkaan yhdentekevää tehdäänkö tienvarsien suhteen mitään vai jätetäänkö tekemättä. Koska kylän maisema pääosin on metsää ja viljely peltoja sekä asuinrakennuksia pihoineen, maisemanhoidolliset ja suojelulliset toimenpiteet on kohdistettava näihin pääelementteihin unohtamatta tietenkään arvokkaita yksityiskohtiakaan. Kun tie kulkee metsässä, kuten on laita tultaessa Myrkkyyn mistä tahansa suunnasta, on erittäin tärkeää, että metsä myös säilyy kauniina kehyksenä tielle sekä toimii samalla ajoturvallisuutta edistävänä tekijänä. Arvokas puusto on ehdottomasti pyrittävä säilyttämään. Olisi vältettävä hakkuita, jotka jättävät rumia aukkoja aivan tienvarteen.  Toisaalta Myrkyssäkin on monia paikkoja, oissa puustoa voisi suunnitelmallisesti harventaa paljastamaan esim. komeita kallionäkymiä, yksittäisiä kivilohkareita, jokiuomaa, peltoaukeita tai niittyjä ym. harvinaisia maisemia. Tällöin harventaminen on kuitenkin tehtävä todella harkiten ja asiantuntevasti, muuten maisemallinen lopputulos ei välttämättä ole lähtökohtaa parempi. Olisi myös voitava ottaa huomioon että eri nopeuksilla kulkevat tarvitsevat erisuuruisia maisema-aukkoja maiseman näkemiseksi. Erityisesti joen seutuvilla, siltojen kohdalla Myrkyssä voitaisiin tienvartta kaunistaa huomattavasti asiantuntevalla puuston ja pensaikon harvennuksella tai toisaalta uusilla istutuksilla jokirannan luonnetta korostaen. Vanhemmat myrkkyläiset kritisoivat myöskin nykyisten siltojen mallia ja rakennetta ja näkisivät mieluummin esim. kiveä käytetyn rakennusmateriaalina.

Suokannon talon edustavuus on kärsinyt tien pinnan nostosta.
Kuva Jouko Kortesharju

Myös keskustan kallio, jolla mm. NS sijaitsee kaipaisi kohennusta. Mäki on päästetty pusikoitumaan aivan liikaa, jotta se pääsisi oikeuksiinsa komeine rakennuksineen. Kalliota tulisi puhdistaa ja paljastaa turhasta ryteiköstä, jolloin se paremmin erottuisi korkeuksistaan maamerkkinä esim. Karijoen suunnasta tulijan silmiin jo etäältä. Peltoja, laitumia ja niittyjä tulisi säilyttää viljeltynä tai muuten hoidettuna. Kun peltoja lakataan viljelemästä tai karja lakkaa laiduntamasta, olisi turvattava kuitenkin säännöllinen hoito, niin että esim. niittyjen kasvilajisto säilyisi monipuolisena. Joissakin kunnissa on ehdotettu esim. kunnan puolesta laiduntavia lampaita, joita sitten kierrätettäisiin pelloilla pitämässä yllä monimuotoisuutta ja samalla tuomassa eloa maisemaan laiduneläinten yhä vähentyessä tienvarsilla. Olisi myös innostettava viljelijät tai muut kyläläiset vaikkapa viikatteen varteen pitämään niityt elin-voimaisin ja kauniina. Kehitys viljelymenetelmissä ym . kulkee tietysti eteenpäin eikä maisemansuojelua voi toteuttaa kehitystä estämällä, silti olisi turvattava aikaisemman ihmistoiminnan lyömä leima ja sen näkyminen ma s massa vastaisuudessakin, ettei liika yksipuolisuus uhkaisi näkymiä.

Tienvarsien viljelysmaisema on vielä useissa paikoissa tosi komeaa Myrkyssä: joen molemmin puolin aukeavat pellot rypseineen, perunoineen, rukiineen jne (upeat näkymät mm. Joentaustan-tiellä aivan Myrkyn rajalla), mutta joitakin häiritseviä yksityiskohtia voi mainita. Monien tiellä liikkujien mielestä eräs häiritsevimmistä ovat valkoiseen muoviin käärityt heinäpaalit, jotka hyökkäävät silmille kesämaisemasta. Valkoinen muovi on viljelijän kannalta paras mahdollinen suoja heinille (myös vihreää ja mustaa muovia saatavilla) ja siten on ymmärrettävää, että sitä käytetään. Toivottavaa kuitenkin olisi, etteivät paalit olisi aivan tien varrella tai että ne olisi sijoitettu esim. pensassaarekkeiden kätköön tai kauemmas metsän laitaan, milloin sinne on peltotie, eikä kuljetus tuota ongelmaa. Toinen ikävä näky Myrkynkin pelloilla ja teiden varsilla ovat ränsistyneet ladot. Latoja näkee enää valitettavan vähän ja silloinkin ne ovat yleensä vinossa, katto on laho ja luhistunut jne. Ladot voitaisiin nostaa uudelleen arvoonsa ja kohtuu-kuntoiset ladot olisi ehdottomasti säilytettävä peltomaisemassa kauniin harmaina kuten aiemminkin, hyötykäytössä tai vain maisemallista viihtyisyyttä luomassa.

Pensaikoituminen on Myrkyn kylässä todella uhkana tienvarsilla ja antaa taantuvan kuvan kylästä tiellä liikkuvalle (esim. ihan keskellä kylää, kaupalta alaspäin lähdettäessä). Lähinnä lienee maanomistajien tehtävä pitää huolta omalta osaltaan ettei esim. pajukko ja pitkä heinä valtaa liikaa tilaa tienvarsilta ja tukahduta muuta kasvillisuutta sekä kätke arvokkaita ja kauniita näkymiä (esim. radan varret todella tukossa, vaikka radalla on tärkeä merkitys virkistyskäytössä). Toisaalta on muistettava, että myös päinvastaisia toimenpiteitä saatetaan kaivata joissakin paikoissa. Tällä tarkoitan sitä, että kasvillisuutta olisi hyvä käyttää mm. peittämään rumia näkymiä (esim. romukasat, tunkiot…) tai melu- ja saastesuojana. Mikäli rumia näkymiä ei peitetä, teiden varsilta tulisi kokonaan hävittää rautaromut, tynnyrit, laudanpätkät, laatikkoromut, autoromut ym. roskat. Kaatopaikkanäkymät eivät kuulu muuta kuin kaatopaikalle. Jos ja kun näkymäsuojia istutetaan, on hyvä pitäytyä alueelle tunnusomaisissa puu-, pensas ym. kasvilajeissa ja näin korostaa alueen luonnetta. Esim. melkein kokonaan maisemasta kadonneet puukujanteet korostamassa pihateitä toisivat Myrkyn maisemiin hohtoa. Pikku-Myrkyssä kesällä loistava lupiinimeri molemmin puolin tietä sopisi mainiosti muuallekin tienvarsia kaunistamaan pajujen sijaan.

Vanha kivinen kilometripylväs kylän keskustassa Kirkkotiellä on jo säilyttämisen arvoinen nähtävyys.
Kuva Erja Heikkilä

Kasvillisuuden avulla siis pystytään tehostamaan hyviä näkymiä ja peittämään huonoja, valitettavasti vain tässä kohden usein törmätään taloudellisiin ja

maan-omistuksellisiin ongelmiin, kuten monessa muussakin kohden maisemanhoidollisissa yhteyksissä. Esim. keskustassa, kaupan pihamaalla (kivinavetan tienoo) ja pensaikoituneessa kolmiossa Karijoen tien suuntaan voitaisiin harkituilla istutuksilla parantaa näkymiä toden teolla. Nykyisellään Myrkyn keskusta teiden risteyksessä on vallankin ulkopuolisen tulijan silmiin melkoisen tukkoinen ja ryteikköinen. Kasvillisuuden lisäksi rytmittävänä, peittävänä tai korostavana maisematekijänä toimii mielestäni aita eri muodoissaan. Myrkkyläiseen maisemaan on aiemmin vanhojen kuvien perusteella kuulunut olennaisena osana puuaita ja myös kiviaita on ollut maisemaan hyvin istuva, positiivinen elementti. Moneen pihapiiriin puuaita tai kiviaita sulautuisi todella hyvin (esim. korjattaessa vanhoja rakennuksia, voisi rakentaa aitoja vanhaan malliin).

Myrkyssä on monia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia (vanhat asunrakennukset 1800-1900-luvuilta, vanha kivinavetta keskustassa, koulun pihapiiri jne.), joiden kunnossapito tulisi olla taattu. Valitettavasti myös monet vanhat rakennukset on jo päästetty rapistumaan ja tuolloin ne ovat maisemaa rumentava tekijä ja samoin kuin pajukot antavat kylästä hoitamattoman ja autioituneen kuvan. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa rakennetut ja tähän päivään asti säilyneet rakennukset olisi nyt otettava  erityisen huomion kohteeksi ja ne tulisi säilyttää muistomerkkinä tuleville sukupolville. Jos kaikki vanha annetaan hävitä maisemasta ei kylässä ole mitään, mistä voisi rekonstruoida menneisyyttä, sen maisemia ja maiseman osia. Kylästä löytyy myös monia pieniä yksityiskohtia menneisyydestä, jotka tulisi säilyttää, mm. kiviset kilometripylväät Kirkkotiellä tulee suojata ja niiden ympäristö hoitaa niin, että ne todella näkyvät tielle eikä niiden vieressä ole mitään ristiriitaisia elementtejä.

Uutta rakennettaessa ja uusia elementtejä maalaismaisemaan lisättäessä olisi oltava varovainen ja mietittävä tarkkaan, mikä ns. istuu maalaismaisemaan, mikä ei. Ensinnäkin on tärkeää, minne rakennetaan. Seutukaavaliiton suosituksen mukaan Myrkyn tapaisessa nauhakylässä asutus tulisi pysyttää teiden varsilla ja metsien reunoissa, peltojen keskelle ei tulisi rakentaa. Mainonta on yrittäjälle pakon sanelema juttu, kuitenkin juuri mainoskyltit ovat aika vieraalta tuntuva elementti maaseudun vehreydessä. Yrittäjien tuleekin tarkkaan harkita mikä mainonta on todella välttämätöntä, miten ja minne kyltit sijoittaa, jotta ne eivät kovin paljon sodi ympäristöä vastaan. Mainontakin on mahdollista sopeuttaa ympäristöön sen vaatimalla tavalla mm. eri materiaaleja ja luonnonläheisiä värejä käyttäen (puu ja kivi maa-seudulla). Samalla tavalla voisi muoviset kaikenkirjavat postilaatikot sopeuttaa maisemaan kyläläisten yhteistuumin käyttäen yhtenäisiä luonnonläheisiä runkoja laatikoille tms.