Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Myrkyn asutushistoria

Petri Ahola

Suupohjan asutushistoriaa

Myrkky kuului alunperin Närpiön suurpitäjään, josta se erkani 1610 osaksi uutta Lapväärtin pitäjää. Närpiön sisämaat eli markit asutettiin 1500-luvun kuluessa, pääosin suomenkieliseltä Pohjanmaaltapäin. Näin syntyivät Östermark eli Teuva, Mörtmark eli Myrkky, Norrmark eli Karijoki ja Södermark eli Isojoki 1) . Rannikon ruotsinkieliset kylät puolestaan ovat selvästi vanhempia ja myös mark-loppuiset kylät kuten Yttermark ja Övermark ovat syntyneet viimeistään 1400-luvulla.2) Sisämaan suomalaisten asutusinnon selittää Kustaa Vaasan vuodesta 1551 lähtien voimassa ollut määräys Pohjanmaalle. Siinä alueen liikaväestöä kehotettiin raivaamaan metsää ja muuttamaan erämaahan, sekä kiellettiin halkomasta jo olemassa olevia tiloja enää pienemmiksi. Samalla Kustaa Vaasa lopetti myös perinteisen eränautinnan, joten uudisasukkaiden ei tarvinnut välittää siitä asuinpaikkaa valitessaan.3) Närpiö puolestaan kuului Ala-Satakuntaan, jonka asukkaat eivät saaneet vastaavaa kehotusta. Eikä autio sisämaa juuri kiinnostanut rannikon närpiöläisiä, vaikka rannikkoalueen vanhat kylät olivatkin jo tiheästi asuttuja.4) Sama kehitys jatkui myöhempinäkin vuosisatoina, jolloin Närpiön ja Lapväärtin asukkaat lähtivät ennemmin siirtolaisiksi muihin maihin kuin muuttivat sisämaahan. 5)

Uusista kylistä vanhin oli lähinnä rannikkoa oleva Myrkky. Lisäksi muista poiketen se oli vähintään kaksikielinen, ellei jopa pääasiassa ruotsinkielinen.6) Mikäli talojen nimistä voi päätellä niiden omistajien tai perustajien kieltä, olivat Teuva, Karijoki ja Isojoki lähes täysin suomenkielisiä, kun taas Myrkyssä kielijakauma tuntuu olleen tasan.7) Ruotsinkielen keskeiseen asemaan viittaa myös se, ettei Myrkky-nimeä löydy asiakirjoista ennen 1800- ja 1900-luvun vaihdetta. Esimerkiksi Teuvalla ja Karijoella oli ruotsinkielisten nimiensä ohella myös suomalainen nimi jo 1500-luvun lopulla.8) Myrkyn asuttaminen alkoi jo 1500-luvun alkupuolella, kun taas Teuvan uudiskylä mainitaan vasta 1570- luvulla.9) Kauhajoki perustettiin myös samaan aikaan, mutta Karijoki ja Isojoki vasta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin.10) Suomenkielinen asutus oli peräisin pääasiassa Laihian, Kyrönmaan, Ilmajoen sekä myös Savon ja Satakunnansuunnalta.11)

Kylän asutus
Ensimmäiset tiedot Myrkyn asutuksesta ovat vuodelta 1546, jolloin kylässä on ollut kolme taloa. Vuosien 1608 ja 1651 välillä tiloja on ilmeisesti ollut vain kaksi,12) syynä mahdollisesti sodista johtuneet rasitukset ja katovuodet. Nämä ovat voineet johtaa veronmaksukyvyttömyyteen, minkä seurauksena tiloja on merkitty autioiksi, vaikka niissä olisikin yhä asuttu.13) 1600- luvun lopulla kylään syntyi neljäskin talo ja nyt myös talojen nimet ovat säilyneet: Mattila, Söderback, Norrback ja Ojala.14) Talojen sijainnista ei ole varmaa tietoa, mutta ne ovat olleet joen länsipuolella, todennäköisesti Kylänmäellä.15) 1700-luvun puolivälin jälkeen kylän viidenneksi tilaksi tullut Storås on mahdollisesti ensimmäinen joen itäpuolella ollut talo.16)

1700-luvun alussa suuri pohjansota eli isoviha tuntui täälläkin, 1713 syystalvella etenkin Isojokea hävitettiin pahoin, Karijoki ja Teuva selvisivät hieman paremmin. Kaikesta huolimatta uudisasutustakin esiintyi, vaikka köyhä seutu ei juuri ulkopuolisia houkutellut vanhoillekaan tiloille. Kaikkein pahiten oli kärsinyt kuitenkin ruotsinkielinen rannikkoseutu.17) Suomenkielisistä naapureista eniten väkiluku laski Teuvalla, Karijoki selvisi vähimmällä. Myrkystä ei ole tietoja, mutta ainakin sota hidasti täälläkin kasvua. Huonot ajat jatkuivat lisäksi useilla katovuosilla 1722-26. 18)

Tilanne kuitenkin parani vuosisadan jälkipuoliskolla. 1770 annettu asetus lisäsi uudisasutusta yhteismaille ja 1775 isojakoasetus, jota täydennettiin 1777 nostivat kasvun ennennäkemättömiin mittoihin. Vuosien 1774-93 välisenä aikana tilojen määrä kasvoi koko läänissä lähes 30 %, Myrkyssä tilamäärä jopa kaksinkertaistui, yhdeksään tilaan.19) Tämän lisäksi kruununtiloja muutettiin runsaasti perintötiloiksi, varsinkin Etelä-Pohjanmaalla tämä tuntuu olleen eräänlainen kunnia-asia.20) Myös torpat alkoivat lisääntyä 1760-lu-vulta lähtien. Lapväärtin pitäjässä oli 1767 tietojen mukaan vain yksi torppa, mutta 1805 jo 210. 21)

Tilaluvun lisäksi tietenkin myös väkiluku muuttui ajan saatossa. Varmoja tietoja ei ole kaikkein varhaisimmalta ajalta, mutta 1600-luvun kuluessa väkiluku on kasvanut ehkäpä alle kymmenestä reiluun kahteenkymmeneen. Tilaa kohden asukkaita on siis ollut noin 3-5. Isoviha ei vähentänyt talojen määrää, mutta sen sijaan asukasluku väheni jälleen, pahimmillaan ehkä alle kymmenen.22) Sodan jälkeen kasvu kuitenkin jatkui, 1700-luvun puolivälissä asukkaita oli noin kolmisenkymmentä ja vuosisadan lopulla jo satakunta.

Kasvua niin täällä kuin muuallakin haittasi puutteellinen sairaanhoito. Varsinkin Lapväärtissä kuolleisuus, erityisesti lapsikuolleisuus, tuntuu olleen selvästi keskiarvoa korkeampi aina 1800-lu-vulle asti.23) Tilannetta paransi kuitenkin muuttoliike, pitäjään tuli enemmän väkeä kuin sieltä muutti pois. Siirtolaisiksi lähteneet olivat enimmäkseen ruotsinkielisiä, kun taas tilalle muuttaneet olivat suomenkielisiä. Tämä tosin vaikutti selvimmin vasta 1800-luvun puolella. Näkyvimpinä piikkeinä väestönkehityksessä puolestaan olivat 1600-1800 – luvuilla sodat ja katovuodet.24)

1700-luvun lopulla myös kieliraja jyrkkeni, rajan ”väärällä puolella” olleet vähemmistöt sulautuivat nopeasti puolin ja toisin. Esimerkiksi Karijoelle oli vuosisadan lopulla muuttanut ruotsinkielisiä, mutta jo 1803 he olivat lähes hävinneet. 25) Myrkky on ilmeisesti kuitenkin säilyttänyt poikkeuksellisen asemansa ja pysynyt kaksikielisenä. 1800-luku toi mukanaan uuden sodan. Suomen sodassa maata ei kuitenkaan yleensä tuhottu yhtä pahoin kuin aikaisemmin ja Myrkkykin onnistui välttämään tuhot. Karijoki sen sijaan ei ollut yhtä onnekas vaan kärsi koko Etelä-Pohjanmaan pahimmat vahingot, koska asukkaiden luultiin osallistuneen Kauhajoella olleeseen kapinaan. Sodan jälkeen väestönkasvu alkoi uudelleen ja entistä suurempana. Vuoteen 1830 mennessä väestö oli kasvanut jo kolmanneksella. 1830-luvulla kadot ja kulkutaudit kuitenkin pysäyttivät kasvun ja 1860-luvulla väestö paikoitellen jopa väheni, jälleen katovuosien takia. 1870-luvulla kasvu oli jälleen voimakasta.26) Lapväärtin pitäjän syntyvyyshuippu koettiin 1850-80 – luvuilla, jolloin syntyneitä oli lähes kaksisataa vuodessa, joinain vuosina ylikin. Monet kirkonkirjoissa olleet olivat kuitenkin todellisuudessa ulkomailla.27) 1880-1910 Etelä-Pohjanmaan väkiluku kasvoi jälleen neljänneksellä, mutta muualla kasvu oli tätäkin nopeampaa. Erityisesti kasvua hidasti täällä muuttoliike ja siirtolaisuus.28)

Kuten aiemmin mainittiin, Myrkky on hieman suomenkielisiä naapureitaan vanhempi. Siitä huolimatta se on jäänyt niitä pienemmäksi. Teuva oli jo 1500-luvun lopulta alkaen muita suurempi, noin 16 taloa, kun taas Karijoella ja Iso-joella oli pitkään vain neljä taloa. 1600- ja 1700-luvun vaihteessa Iso-joki kasvoi kuitenkin noin 25:een taloon, kun Karijoella oli vain seitsemän. 29) 1700-luvun loppupuolella kylät, etenkin pienet, kasvoivat nopeasti ja Myrkyn taloluku kaksinkertaistui ja väkiluku kasvoi sitäkin enemmän. Muut kylät, erityisesti Karijoki ja Teuva kasvoivat kuitenkin vieläkin nopeammin.30) 1800-luvulla muuttoliike ja siirtolaisuus näkyivät täälläkin. Erityisesti Karijoella niin tulo- kuin lähtömuuttokin oli runsasta väkilukuun nähden.31)


1) Karijoen ruotsinkieliseksi nimeksi vakiintui 1700-luulla Bötom, joka oli mainittu jo 1600-luvun alussa.
2) Ranta 1994, 75.
3) Ibid.
4) Ibid, 75-76.
5) Åkerblom 1938, 8. Siirtolaiset olivat ruotsinkielisiä ja tilalle muutti suomenkielisiä.
6) Ranta 1994, kartta sivulla 77. Luukko 1945, 71-72.
7) Kylän ensimmäiset nimeltä tunnetut talot olivat 1600-luvulta Mattila, Norrback, Ojala ja Söderback. Ks. myös Åkerblom 1938 ja Ranta 1994, esim. sivu 70.
8) Ranta 1994, 71-72. Teuva tosin tunnettiin 1600-luvun alkupuolelta 1800-luvun lopulle asti pelkästään nimellä Östermark.
9) Ibid, 77-78. Kirjasssa epäillään uudisasutusta olleen jo edellisilläkin vuosikymmenillä, koska kylä oli niin suuri. Varmaan vuosilukua asutuksen alusta ei siis ole Teuvaltakaan.
10) Ibid, esim. kuvateksti sivulla 77.
11) Ibid, 78-82. Ks. myös kuvateksti sivulla 79.
12) Hautaniemi 1986, 7. Tiedon alkuperä selvä.
13) Ainoina lähteinä 1600-luvulta ovat verotiedot, kirkonkirjoja on säilynyt vasta vuodesta 1724. Veronmaksukyvyttömyys johti myös perintötilojen muuttumiseen kruununtiloiksi.
14) Nimien kieliasu vaihtelee, esim. kirkonkirjoissa on usein Nårrback ja Åjala. 1700-luvulla käytetyllä käsialalla kirjoitettu nimi Åjala on myös erehdyksessä voitu tulkita Äijäläksi. Suomen asutuksen yleisluetteloa tutkimalla Antero Honkasalo on päässyt aina vuoteen 1635, jolloin mainitaan Mattila ja Söderback. Ojala mainitaan ensikerran 1660-luvulla ja Norrback 1670-luvulla.
15) Paikka tunnetaan myös Söderbackan mäkenä, Hautaniemi 1986, 5.
16) Kaikki Storåsin manttaalin maat ovat joen itäpuolella.
17) Alanen 1948, 80-81, 209, 211, 214-216. Rannikolta oli myös helpompi paeta Ruotsiin, tilalle muutti suomalaisia.
18) Alanen 1948, 243.
19) Ibid, 258-60. Vuosien 1761, 1774 ja 1793 tiedot Myrkyn tilamääristä ovat ristiriitaisia, vertaa Alanen 1948 sivujen 269 ja 689 taulukkoja. Myös Hautaniemi 1986, 8. Teksti ja taulukko antavat eri tietoja.
20) Alanen 1948, 279. Kruununtilat olivat kruunun omistuksessa ja asukas tavallaan vain vuokralainen, joskin parhaimmillaan melko pysyvä. Hän saattoi kuitenkin ostaa tilan itselleen eli perintötilaksi.
21) Ibid, 294-295. Myös Närpiössä torpat yleistyivät. Täälläpäin oli runsaasti ns. sukulaistorppareita.
22) A. Honkasalon muistiinpanot, vuonna 1712 oli merkitty vain neljä isäntää ja yksi emäntä.
23) Alanen 1948, 318-332. Åkerblom 1938,10-12.
24) Åkerblom 1938, 9, 13-14.
25) Alanen 1948, 342.
26) Ranta 1988, 897-899.
27) Åkerblom 1938, 13-14. Myös kuolleisuus oli korkea, suuri syntyvyys ei siis suoraan tarkoita suurta väestönkasvua.
28) Ranta 1988, 899.
29) Alanen 1948, 689. Teuvan taloluku oli jo 42.
30) Ibid. Teuvan taloluvun kasvu oli alkanut muita aikaisemmin, varsinaisella huippukaudella se lisääntyi selvästi muita hitaammin. Myös Isojoen kasvu jakaantui pidemmälle ajalle.
31) Ranta 1988, 903-906.

Lähteet
Alanen 1948. Aulis J. Alanen, Etelä-Pohjanmaan historia IV 1. Isostavihasta suomen sotaan 1700-1809. Vaasa 1948.
Hautaniemi 1986. Aune Hautaniemi, Myrkyn kyläkirja. Myrkky 1986.
Luukko 1945. Armas Luukko, Etelä-Pohjanmaan historia III. Nuijasodasta isoonvihaan. Vaasa 1945.
Luukko 1950. Armas Luukko, Etelä- Pohjanmaan historia II. Keskiaika ja 1500-luku. Teoksessa Etelä-Pohjanmaan historia I-II. Helsinki 1950.
Nordlund 1927. K.I. Nordlund, Blad ur Närpes historia. Första delen. Närpes 1927.
Ranta 1988. Raimo Ranta, Talous-elämä, asutus ja väestö Etelä-Pohjanmaalla 1809-1917. Teoksessa Etelä-Pohjanmaan historia V. Autonomian kausi 1809- 1917. Vaasa 1988.
Ranta 1994. Raimo Ranta, Kanta-asutuskaudelta vuoteen 1795. Teoksessa Teuvan historia vuoteen 1795. Vaasa 1994.
Åkerblom 1938. K.V. Åkerblom, Lappfjärds historia I. Vasa 1938.
Lapväärtin kirkonkirjat 1724-1866.