Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Kotipuutarhat ja Puistomaiset Alueet

Kotipuutarhat ja puistomaiset alueet

Raili Koivisto

Myrkyn kylällä 1920-luvulla on ollut kotipuutarhaa vain 10 aaria. Ruohonleikkuukoneita ei ollut. Pihamaan peitti vapaasti kasvava piharatamo, niittyleinikki, valko-apila, voikukka jne. ja muita, mitkä vain pystyivät pitämään puolensa happamassa ja kovettuneessa maassa. Kävelypolun kohdat olivat painautuneet uralle. Karjaa saatettiin kuljettaa pihan yli. Se söi mielellään pitemmät apilapaikat. Rakentaminen lisääntyi 1950- luvulla. Kylvettiin nurmikot talon ympärille. Valettiin sementistä laatat talon eteen ja kävelyreiteille. Pian ruohonleikkuukoneet yleistyivät, taimimyymälät myivät monivuotisia kukan alkuja, jalostettuja puita ja pensaita. Yleisin aitataimi oli siperianhernepensas ja orapihlaja. 1960 – 75 -luvun yhteiskunnan raju rakennemuutos aiheutti maalta pakoa. Maalta muuttaneet ihmiset eivät viihtyneetkään korkeissa kerrostaloissa. Alettiin rakentaa pientaloja. Pihan peruspiirteet syntyivät tasatahtia talojen peruspiirustusten kanssa. Huomattiin pian, että pihat jäävät laittamatta, koska niitä ei oltu suunniteltu rakennuspiirustuksiin. Muuten pihan kunnostusta lykättiin tuonnemmaksi. Kun pihasuunnitelma on valmis ennen rakennustöitä, päästään monessa asiassa helpommalla, kuin jälkeenpäin ihmetellen. Maansiirrot voidaan tehdä rakennusaikana. Tie tontille voidaan tehdä heti lopulliseen paikkaansa; vanhoja puita voidaan suojata. Tämä säästää selvää rahaa. Pihaa ei tarvitse tehdä moneen kertaan.

1990-luvun viihtyisä myrkkyläinen pihapuutarha.
Kuva Raili Koivisto.

Rakentaminen onnistuu hyvin erilaisten kasvien avulla rinteisiin ja kivisiin metsiin. Kivimuurin päälle istutetut riippukasvit estävät ruohottumisen elävöittäen kylmän rakenteen. Kosteikoissa ja kuivissa paikoissa viihtyvät liljat ja ikivihreät antamaan vihreyttä koko vuodeksi. Pientaloissa viihtyy enemmän kesäaikana ulkona rakentamalla kasveista suojaisia paikkoja. Piha-puutarhan lehvistö tarjoaa yksityisyyden perheille. Voi ottaa vaikka aurinkoa omassa puutarhassa. Sama muoti on jossain määrin levinnyt maaseudulle. Hyvin suunniteltuna tällainen Myrkyn rinne-kylä aamuaurinkoon päin olisi erikoisen kaunis. Täällä on vaihtelevaa maastoa; paljon kivetöntä maata, kalliota kohoaa kylän keskellä ja alhaalla virtaa joki, johon maat kaartuvat. Puulajeista löytyy lehmusta, hopeapajua, vuorimäntyä, tuijaa, perinteistä suomalaista riippakoivua, jalokuusta ja mäntyä. Syreenejä ja ruusuja kasvaa kaikkialla.

Rakkaus puutarhakukkiin johdattaa niiden kiehtovaan maa-ilmaan, kun voi aistia silmin liljan kukissa silkin läikettä ja karamellin tuoksuja. Kasvua saatiin nopeutettua, jo 70-luvulla keksittiin rakeistettu karjanlanta, keväällä harsot päälle kylmyyden estämiseksi. Lannoitepakkauksissa on selvät ohjeet, mille kasveille soveltuu puutarhalannoite. Pakastelaatikot yleistyivät 70- luvulla, jolloin voitiin säilöä tuoreina marjat ja vihannekset talveksi. Alettiin painottaa yhä enemmän vihannesten terveellisyyttä tutkimusten innoittamana terveestä elämäntavasta. Ruokatottumuksia yritettiin keventää; esim. 1940-luvulla ei vielä koti-puutarhojen kasvistoon kuulunut lehtisalaatti, mutta tilli ja persilja. 1980-luvulla yleistyivät tietokoneet, joiden ääressä istuvien ruokavaliota piti keventää. Yleiseen ruokavalioon läskisoosin tilalle tulivat värikkäät salaatit. Lentoliikenteen lisääntyessä vasta 80-luvun lopulla on maaseutukaupoista saanut vihanneksia ympäri vuoden. Ne olivat kuitenkin kalliita, joten laman seurauksena 1990-luvun alussa alettiin arvostaa oman hyötypuutarhan tarvetta. TV:n keitto-ohjelmissa kehoitetaan käyttämään omia, vaikka parvekelaatikoissa kasvatettuja yrttejä. Kaikessa ruoan valmistuksessa käytetään nykyään juureksia ja vihanneksia. Kotipuutarhassa kesä alkaa pikkuvihanneksista, jo toukokuun alussa saa ruohosipulia, raparperia, liperiä ja parsa versoja. Kesäkuulla kasvavat retiisi, lehtisalaatit, tilli, timjami, persilja, pinaatti ja vihersipuli. Heinäkuun aikana pääsee jo käsiksi perunoihin, sipuliin, kesä-kurpitsaan ja mansikkaan. Elo-kuussa ovat vuorossa juurekset ja viinimarjat. Näin on saatu valtava hyöty omasta puutarhasta. Luomutuotteena tämän arvo yhä korostuu. Jo liikkuminen ja työn teko ulkoilmassa ovat vanhastaan hyvä elämänmuoto, joka vahvistaa fyysistä kuntoa ja piristää mieltä.

Pensaitten suojaama vehreä pihamaa.
Kuva Raili Koivisto.

Puutarhan hoitoa pitäisi enemmän opettaa TV-ohjelmissa. Nykyään, kun villieläimet riehuvat metsissä, ei uskalleta enää mennä metsiin juoksulenkille eikä marjastamaan. Nyt on mustikkakin jo jalostettu puutarhapensas. Marjat voisi poimia pihastaan. Kyläkauppa on lopetettu, kauppa-autossa ei ole kuin kaalia, kurkkua ja tomaattia. Onneksi muutamat kauppapuutarhurit ovat pitäneet huolta vihannesten saannistamme, kun ovat tulleet keskikesällä myymään tuotteitaan Kristiinankaupungin torille. Pahoiteltavaa on, että nuorison ruokailutottumuksia ovat kahlinneet jo liian kauan chipsit, Coca Cola, jauhelihapizza ja rasvaiset hampurilaiset McDonaldsista. Puutarhatuki kotipuutarhurillekin olisi hyvä innoituksen aloittaja, jatkorahoitusta saisi hoitomenestyksestä. Myrkyssä on aika paljon ruohonleikkaamista, joten senkin vuoksi voisi käyttää maa-alueen tuotteliaammin kuten esim. Keski-Euroopassa. Toinen ikävä näkymä on maatiloilla, kun -80-luvulla veronalennusvaroin hankitut uudet maataloustyökoneet, traktorit, uutta rakennuslautaa ym. lojuvat pihan taustalla. Näitä voisi vielä joku pojanpoika tarvita, jos tilalla aiotaan asua. Lentokoneestakin katsottuna näkyy ruma heitteillejättö.

Tuleeko ristiriitoja?

Nyt on jo 40 vuotta tehty Myrkyn kylällä traktorilla nopeasti peltotyöt. Maat ovat tulleet kauniisti viljeltyä muutamassa päivässä. Pellot ovat ainakin vielä kunnossa. Maatalousväestö on nyt vähenemässä. – Tulevaisuuden silmin näen: Puskittunut, villejä petoeläimiä vilisevä maaseutu, jossa ihminen on vaarassa automatkoillakin. Kehitys taitaa mennä taaksepäin. Kulutus painottuu muihin arvoihin kuin yksilön taloudelliseen asumiseen, kun jäteautot kulkevat jo maatalouksissakin. Puutarha toimii ja kasvaa kompostin avulla parhaiten kierrätyspaikkana. Haastattelin Myrkyn kylän puutarhatalouksia, joita oli vain muutama. Selvisi, etteivät ne tarvitse jäteautoa. Kompostimaa on puu-tarhan menestymisen salaisuus. Arvokkainta multaa tulee talous-jätteistä. Tämäntapaiset kotipuutarhat voivat tuottaa tuoreita vihanneksia ruokapöytään jopa kuusi kuukautta vuodessa. Pakastelaatikkoon ja kellariin säilöttynä ympäri vuoden. Myrkyn kylällä on hyvin ravinnepitoista maata, mikä luo edellytykset monenlaisten puutarhaviljelmien onnistumiseen. Ympäristön kannalta ihmisen tekemä työ on tärkeää, kun ei enää pidetä kotieläimiä vapaasti syömässä pensaikkoja. Niitä ei myöskään hävitä myrkyillä. Siksi tarvittaisiin enemmän ympäristön siistijöitä. Maantien ojatkin pitäisi raivata pajupensaista oikein ojanpohjaan asti. Eräs 80-vuotias nainen kertoi, että hän oli taas valtiolla ”vapaaehtoistyössä”. Hän joutuu vuosittain itse raivaamaan pajupuskat pois omalta kohdaltaan maantien laidasta. Myrkyn kylän kallioperäisen joutomaan kaunistuksena mainittakoon marjaisat pihlajat ja vihreät katajapensaat. Aluskasvillisuutena on jäkäliä, kissankäpäliä, peltokortetta. Niityillä on niittyleinikkiä, päivänkakkaraa, siankärsämää, kissan- ja kurjenkelloa. Syyskesällä kukkivat ”rentunruusut” eli maitohorsma ja mesiangervo. 1990-luvulla ns. Pikkumyrkyn alue on saanut romanttisen kuvan, kun pyöräteiden varsille on kylvetty moniväristen lupiinien loistosekoitus. 1980-luvulla on merkittävästi lisääntynyt pihoihin istutettu puutarhakasvi; vuorenkilpi. Tämä antaa hoidetun kuvan ympäristöstä. Kun se kasvaa kivikkoisessa, kuivassa sekä märässä paikassa, jossa ei viihtyisi muu kuin juolavehnä tai vesiheinä. Tämä rehevälehtinen kasvi on ikivihreä ja keväällä aikaisin työntää suuret, punaiset kukat esille kaikkien ihailtavaksi! Hyvin suunniteltu puutarha ja hoidettu ympäristö antaa merkittävän esteettisen elämyksen ohikulkijalle, lisäksi omistajalleen monipuolisen elämän sisällön, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sekä taloudellisen hyödyn aiheuttamatta ristiriitoja naapureille.