Myrkky.fi

Myrkyn kylä

Maisemakulttuurillinen vaurio

MAISEMAKULTTUURILLINEN VAURIO

Raili Koivisto

Vanha lahoava rakennus, jonka katto ja ikkunat ovat rikki. Tuulen pieksemä ja nyt alkaa mennä sadevesi sisälle tuhoten loputkin. Rakennus, jonka omistajat ovat kuolleet. Toisen taas muuttaneet ansion perässä paikkakuntaa. Olisi toivonut päästä vielä takaisin kesämökille tai eläkepäiville. Ei ole kumpikaan toive suunnitellusti toteutunut; kiire, sairaus tai muu voimien väheneminen tai varojen puutekin on estänyt haaveet. Moni mummo tai pappa luulee antavansa suurenkin perinnön, jäähän häneltä ”mökki”, vaikka nyt itse joutuukin mukavuuksien takia muuttamaan kunnan vuokratiloihin. Myöhemmin perikunnalle tämä on ehkä rakas mummola, jonka muistoista ei voisi oikein luopua. Voisi vielä käyttää varastona mummon jäämistölle. Huonekalut, vaatteet, muistoesineet, valokuvat ja kirjat. Mutta autiotalojen pito ei ole halpaa. Niitä pitäisi kattaa, uusia ikkunoita, mm. maalausta ne tarvitsisivat. Vanhan rakennuksen myrskytuulet pieksevät nopeasti, repivät katon, särkevät ikkunat ja pokat alkavat lahota. Sade, vesi ja lumi pääsevät avoimesti sisälle nopeuttaen lahoamista. Sisällä olevat tavarat pilaantuvat.

…myrskytuulet…särkevät ikkunat ja pokat alkavat lahota.
Kuva Raili Koivisto.

Kylmiä tiloja ei kannata säilyttää muuta kuin autotalleissa ja suuleissa. Kosteus jo vaurioittaa; vaatetavara haisee pehkaantuneelta. Homeet ja puuosien

lahoaminen ym. pieneliöt tuhoavat rakennusta. Tilanne olisi arvioitava ajoissa niin kauan kuin tästä voisi ottaa vielä puutavaraa uusiokäyttöön, polttopuuta tai myydä hajotettavaksi. Jos paikka on lähellä asukkaita, pihapiirissä saisi tontilta hyvää puutarhamaata, peltoa tai voisi istuttaa puita. Jo kymmenen vuoden kuluessa mökki lahoaa pilalle. Toisin käytettynä olisi voinut saada paljon rahallista hyötyä, monet vuodet tuotteita tai paikalla kasvaisi jo pensaita ja puita. Parhaat huonekalut kunnolla entisöitynä, valokuvat ym. olisivat parhailla paikoilla vaikkapa kotona tai museoissa kertomassa suvun perinteistä. Jos omaisia ei ole, onhan nyt Myrkyssäkin museo, johon voisi antaa vanhat esineet. Kaikki eivät halua muistella edesmenneitä.

Asiain oikea hoito ja työnteko antavat hyvän mielen. Kaunis luonto ja sen puhtaanapito kielii ahkeruudesta, jota ohikulkijatkin voivat ihailla. Asia kuuluu tietenkin yksityisille, mutta asioiden oikean hoidon estää yhteisomistus. Ei haluta tehdä ristiriitoja osapuolten kesken. Kylätoimikunnan pitäisi olla rohkeampi, ottaa yhteyttä, herätellä tekemään jotain. Ihmiset ovat yksilöitä, toiset eivät huomaa omia töitään ja siirtelevät niitä tulevaisuuteen. Toiset aloitekyvyttömiä, ellei aseta aikarajaa. Osa käskynalaisina tehden paljon töitä. Myrkyn kylällä asuu ahkeria ihmisiä, jotka rakentavat uusia, kauniita taloja. Korjataan vanhoja rakennuksia, viljellään peltoja ja hoidetaan maisemia. Minun kirjoitelmani kohdistuu unohdettuihin autiotaloihin. Näitä löytyy vain muutama kyläympäristöstä. Toimiiko Karijoen kunta tyhjä-käynnillä? Rakennus- ja kulttuurilautakunnat saakoon tästä haasteen. Veromarkoilla kootut kokouspalkkiot on ohjattava päätöksiin, jotka tuottavat tulosta, asian-mukaisiin kohteisiin. Syrjäkylien asiat on hoidettava yhtä hyvin, samalla tavoin kuin keskustan/ kirkonkylänkin. Koko pitäjän alue saa arvostelut maisemakulttuurin osalta.